Ajankohtaista

Inalaisen puheenvuoro - Annika Puruskainen-Jalkanen

Annika Puruskainen-Jalkanen työskentelee kirjaston hankinnassa Jyväskylän yliopiston Avoimen tiedon keskuksessa.

Annikan_kuva

Mikä sai sinut liittymään ammattiyhdistykseen ja nimenomaan INAan?


Mielestäni oli luontevaa liittyä silloiseen KIBIin, kun sain vakinaisen viran Jyväskylän yliopiston kirjastossa 1980-luvun alussa. Se puhutteli ammattiminääni.


Mitä hyötyä olet saanut jäsenyydestäsi?

Hyödynsin 1980-luvulla liiton tarjoamia loma-avustuksia, ja matkavakuutus on hyvä olla olemassa. Olen osallistunut moniin mielenkiintoisiin syysseminaareihin. Järjestötyön kautta olen tutustunut myös moniin mukaviin kollegoihin ympäri Suomen.


Mikä on mielestäsi ammattiliittojen tärkein tehtävä nykypäivänä?

Kyllä se on jäsenien etujen valvonta, ei hupimatkojen järjestäminen! Tosin tänä päivänä hieman kerettiläisesti ajattelen, että ammattiliitot voisivat sulautua enemmän yhteen kuten työnantajien liitot ovat tehneet. Samat intressit meillä työntekijöillä on joka tapauksessa, ja massat jyrää….


Mihin korkeakoulukirjastojen tulisi panostaa lähivuosina?

Allekirjoitan kaikkien edellisten haastateltujen listaamat asiat: osaamisen laventaminen ja syventäminen, vuorovaikutuksen lisääminen joka suuntaan. Asialinjalla, mutta huumoria unohtamatta. Minusta on ollut kiva huomata, että meidän kirjastossa nuoren työtekijäpolven ansiosta osataan hetkittäin olla varsin hulvattomia.


Onko sinulla erityisesti mieleen jäänyttä tapahtumaa tai muistoa ay-toimintaan liittyen?

Kaikki INAn johtokunnan seminaarit niin Suomessa kuin ulkomailla ovat olleet antoisia ja muistorikkaita. Mutta 80-luvun julkisen puolen lakkoaalto teki nuorelle noviisille hyvin selväksi ammattiyhdistyksen merkityksen. Lakkohan eteni paikkakunnittain, akavalaiset kirjastonhoitajat eivät kerenneet lakkoilla Jyväskylässä, mutta silloisen TVK:n (nyt pardialaisia) kollegat olivat lakossa muutaman viikon. Muistan, kuinka me kibiläiset solidaarisuuden nimissä tarjoilimme lakkovahdeille kahveja virkistyshuoneemme ikkunasta. Keli oli kalsea ja sateinen.


Lempikaupunkisi tai –paikkasi ja miksi?

Kesämökkimme Höytiäisen rannalla on ”sydämen ja juurien” paikka. Mutta mieheni kanssa reissaamme mielellämme aina uusiin paikkoihin. Tosin tällä hetkellä Sydneyn kaupunki maapallon toisella puolella on merkityksellinen, sillä siellä asuu toinen tyttäremme perheineen, ainoa lapsenlapsemmekin siellä (1,5 v.). Tosin olemme toiveikkaita, että ensi vuonna he muuttavat takaisin Suomeen.


Arja Juntusen kysymys: Mikä on tällä hetkellä olennaista hankinnassa; ja mikä oli silloin, kun aloitit työt yliopistokirjastossa.

Olennaisintahan hankintatyössä oli niin silloin kuin nyt saada kokoelmiin ajankohtaista ja relevanttia tutkimusmateriaalia asiakkaiden käyttöön. Mutta onpa todellakin keinot muuttuneet näinä vuosikymmeninä.
80-luvulla hankintatoiveiden bibliografisia tarkistuksia varten kirjastossa oli kymmeniä hyllymetrejä eri maiden bibliografioita. Tilaukset lähtivät postissa, ja ulkomaiset kirjat saapuivat ehkä puolen vuoden päästä. E-kirjoista ei ollut aavistustakaan. Samoin tietenkin ulkomaisia lehtiä luettiin monen päivän viiveellä.
Tänä päivänä ei asiakkaiden tarvitse juurikaan odotella haluamaansa materiaalia, kirja/lehti voi olla jo seuraavana päivänä jossain tietokannassa luettavissa.


Kenet INAlaisen haastat puheenvuoroon seuraavaksi ja haluatko kysyä jotain seuraavalta haastateltavalta?

Haastan Mirja Raivion Lapin yliopiston kirjastosta. Kuinka hän näkee Pohjois-Suomen tieteellisten kirjastojen tulevaisuuden. Millaisia ongelmia matkassa, kun kirjastot yhdistyvät ja kilometrejä on välissä?


Palaa otsikoihin