Ajankohtaista

Inalaisen puheenvuoro - Samuli Kerola

Samuli Kerola työskentelee tietoasiantuntijana Aalto-yliopiston tutkimus- ja innovaatiopalveluissa.

Samulin_kuva


Mikä sai sinut liittymään ammattiyhdistykseen ja nimenomaan INAan?

Aluksi ammattijärjestöasioista keskusteltiin esimiesten ja kollegoiden kanssa. Sieltä tuli sysäys, jos ei suorastaan painostusta järjestäytyä, mutta toki hyvästä syystä. Helsingin Kauppakorkeakoulun kirjastossa oli tiedostavaa porukkaa ja valistus sai minunkin mielessäni välttämättömän pahan muuttumaan järkivalinnaksi. Talon oma ammattiyhdistys oli myös aktiivinen, mutta INA:ssa olivat lähimmät kollegat ja paljon tuttuja. Pian päädyin myös JUKOlaiseksi luottamusmieheksi silloisille KiBi-kirjastolaisille ja vähän muillekin kauppiksen akavalaisille ja sitä kautta moniin kiperiin paikkoihin, joissa tietoa ja ammattijärjestötukea todella tarvittiin.

Mitä hyötyä olet saanut jäsenyydestäsi?

Tukenamme on tehokas edunvalvoja. Ammattiyhdistysliike on ollut mukana luomassa hyvinvointivaltiota, tämä iso kuva on hyvä muistaa. Kysymys on laajasta ja jatkuvasta vaikuttamisesta, jota voi havainnoida vaikkapa median kautta tai visiteeramalla INA:n järjestämissä seminaareissa.

Tietoa ja ymmärrystä on kertynyt kontaktien ja tapahtumien kautta. Ei kannata jäädä yksin, kun positiivista joukkovoimaa on tarjolla.


Mikä on mielestäsi ammattiliittojen tärkein tehtävä nykypäivänä?

Jatkaa dialogia yhteiskunnallisen vaikuttamisen merkeissä. Tuoda eturyhmien tarpeet ja toiveet esiin.

Mihin korkeakoulukirjastojen tulisi panostaa lähivuosina?

Pitänee uusintaa ydintoimintoja, etsiä lähitulevaisuuden trendejä ja luoda ajanmukaista identiteettiä ettei päädytä kaatoluokaksi. Tämä vaatinee johtajilta suorastaan ylivertaisia taitoja ja tietämystä. Kirjastonjohtajuuden status saattaa olla laajemminkin vaakalaudalla. Eipä käy kateeksi.


Onko sinulla erityisesti mieleen jäänyttä tapahtumaa tai muistoa ay-toimintaan liittyen?

Vuoden 2017 INA:n syysseminaarissa kerrottiin organisaatiomuutostarinoita. Aika hurjia muutoksia on meneillään – myös meillä Aalto-yliopistossa. Olisiko yksi onnistuneen muutoksen mittari se, miten henkilöstö pomoineen pysyy jatkossakin töissä myllätyssä organisaatiossa?

Olin pari kautta mukana INA:n johtoryhmässä. Se oli mielenkiintoista aikaa, jota lämmöllä muistan. Hauskoja hetkiä tarjosivat myös pääkaupunkiseudun INA:laisten paikallistapaamiset vanhassa kunnon Seahorse –ravintolassa. Toivon mukaan ne jatkuvat.


Lempikaupunkisi tai –paikkasi ja miksi?

Lapsuuden Oulu ja erityisesti Tuiran kaupunginosa ja Hupisaaret: siinä fantasiakaupunkini loputtomine aurinkoisine hellekesineen, puistoineen ja sokkeloisine katuineen. Näihin muistoihin voi palata esimerkiksi Facebookin Puu-Tuira Appreciation Societyn ryhmässä. Tai 1990-luvun puolenvälin Vancouver, jossa törmäsin X-Filesin filmiryhmään useammankin kerran Stanley Parkissa lenkkeillessäni. Ja tämän päivän realismia taitaa olla Helsinki ja Corona-baarin terassi ja Veikkolan kotipiha.


Outi Klintrupin kysymys: ”Haastan tietoasiantuntija Samuli Kerolan Aalto-yliopiston oppimiskeskuksesta. Samuli oli INAn johtokunnan jäsen puheenjohtajakaudellani ja tuolloin keskustelimme paljon tiedekirjastojen tulevaisuusnäkymistä ja erityisesti seurasimme Aallon organisaatiouudistusta ja kirjaston muuntautumista oppimiskeskukseksi. Miten Aalto-yliopiston oppimiskeskuksen palvelut nyt toimivat tietoasiantuntijan näkökulmasta? Mikä on muuttunut, kun kirjasto organisaationa lakkautettiin? Kuinka näinkin perustavanlaatuinen uudistus näkyy perustyössä? Nämä kysymykset kirvoittuivat mieleeni Kirsti Sintosen mainiosta jutusta Acatiimi-lehdessä.”

Eihän se kirjasto mihinkään ole kadonnut asiakkaiden mielestä ja palveluiden jatkuvuuden  näkökulmasta. Palvelut toimivat edelleen, joskaan ei ihan vanhaan malliin, nyt kun kirjastopalvelut on sijoitettu oppimiskeskus-konseptin suojiin. Organisaatiomuutos on kuitenkin enemmän hallinnollinen: muun muassa tutkimuspalvelut, jotka mielestäni aikaisemmin muutenkin sijaitsivat jossain kirjastopalvelujen ulkokehällä, sijoitettiin hallinnollisesti eri yksikköön. Kirjasto kaikenkattavana ja kokoavana hallinnollisena foorumina on historiaa. Organisaatiomuutoksessa sijoituin tutkimus- ja innovaatiopalveluihin, mutta toimenkuvaani kuuluu edelleen myös perinteistä aineistojen sisällönkuvailua ja tiedonhakukoulutusta digitaalisen tutkimusdatanhallinnan lisäksi. Suurimmat ongelmat ovat mielestäni edelleen perinteisiä resurssiongelmia: työmäärät ovat melkoisia, eläköityjiä riittää, mutta palkataanko ketään tilalle?


Kenet haastat INAlaisen puheenvuoroon seuraavaksi ja haluatko kysyä jotain seuraavalta haastateltavalta?

Haastan Markku Räisäsen Varastokirjastosta. Käsittääkseni Varastokirjaston muuttoa Kuopiosta Mikkeliin valmistellaan. Miltä se tuntuu ja mitä sinne Varastokirjastoon oikeastaan kuuluu?


Palaa otsikoihin