Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
11.3.2016 10.12

Erilaisia näkökulmia, yhteisiä etuja

Petri Koikkalainen

Moniäänistä ja kriittistä keskustelua ei saa hiljentää. Tutkijoilta odotetaan ravisteleviakin avauksia osittain juuri siksi, että heillä ei ole välitöntä poliittista valtaa. Heidän kuuluu herätellä, provosoida, ja rakennella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Puheenjohtaja Petri Koikkalainen kommentoi ajankohtaista korkeakoulupoliittista keskustelua.


Korkeakoulupoliittinen keskustelu on viime viikkoina saanut oloissamme melko yleisen kierteen: spekuloidaan keskustelijoiden motiiveilla tai keskustellaan siitä, kuinka ylipäänsä kannattaisi keskustella.

Hiljattain esimerkiksi kerrottiin, kuinka tuenilmaukset 9.3.2016 opintotukimielenosoituksille perustuivat väärinymmärrykseen siitä, että opiskelijat puolustaisivat koulutuksellista tasa-arvoa. Todellisuudessa kyse on tulevien hyväosaisten oikeudesta kouluttaa itsensä muiden rahoilla kovapalkkaisiin ammatteihin. Ja jos jotkut akateemiset ammatit eivät olisi kovapalkkaisia eli kannustettavia, joutaisi suurin osa niitä tullakin poisvalituiksi. Kertomatta jäi oikeastaan vain se, ketkä enää tekisivät vaikkapa luokanopettajan, kirjastonhoitajan tai sosiaalityöntekijän yleiset, mutta ei niin korkeasti palkatut työt.

Toinen viimeaikainen ilmiö on puhe siitä, että yliopistojen ja sivistyksen puolustaminen voisi olla helpompaa, jos kritiikki tiedepolitiikkaa kohtaan olisi vähemmän poliittisesti kuorrutettua ja hysteriaa lietsovaa. Mutta kuka määrittelee ”oikeat reaktiot?” Niin tieteessä kuin politiikassa oma oppisuunta tai tausta voi selittää paljon sanavalinnoista, samoin kuin viime aikoina vastaanotettu kohtelu. Omat lähtökohdat koetaan helposti yleispäteviksi tai vähintään järkeviksi, samoin käsitykset siitä, mikä maailmaa pyörittää ja mitkä ovat ihmisten perimmäisiä motiiveja.

Yliopiston tulisi kuitenkin pitää sisällään monenlaisia päämääriä. Taloudellinen tehokkuus, demokratian puolustaminen, ympäristöongelmien ratkaiseminen tai Suomen historian parempi ymmärtäminen ovat kaikki kunniallisia tavoitteita. Ne johdattavat näkemään ja määrittelemään keskeisiä ongelmia eri tavoin. Jos joku haluaa tästä syystä varustaa tutkijat tai jopa tieteenalat poliittisin tunnuksin, niin asia on toki hänen vallassaan, mutta motiivien kuvauksena se menee useimmiten pieleen.

Moniäänistä kriittistäkään keskustelua ei saa silti hiljentää. Näillä eväillä ja tällä akateemisella kulttuurilla on kuitenkin päästy kansainvälisestikin vertaillen melko pitkälle. Tutkijoilta odotetaan ravisteleviakin avauksia osittain juuri siksi, että heillä ei ole välitöntä poliittista valtaa. Heidän kuuluu herätellä, provosoida, ja rakennella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia – poliitikoilla on harvoin siihen aikaa.

Viimeaikaisten kritiikkien, varovaisuuden ja hermostuneisuudenkin taustalla ovat tietysti tieteen ja yliopistojen rahoituksen massiiviset leikkaukset. Lähitulevaisuutta on hallituksen kehysriihi, jota varten myös eri hallinnonalat haluavat valmistautua mahdollisimman hyvin. Säästövaatimusten edessä budjettitoiveita on oikeutettava kilpailutilanteessa toisten hallinnonalojen kanssa. Yliopistoilta ja tieteeltä on leikattu enemmän kuin muilta ja on monia toimijoita, jotka haluaisivat tähän korjauksen.

Nykyisestä aallonpohjasta nousemiseksi on hyvä, jos ratkaisuista voidaan keskustella yli hallinnollisten rajojen. Opetusministerin, Professoriliiton puheenjohtajan ja kahden kansainvälisesti tunnustetun professorin mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa keskittyi huipulle päässeiden tutkimusryhmien työskentelyedellytysten turvaamiseen. Huippututkimus on tietysti vain yksi vaikkakin tärkeä korkeakoulupolitiikan kohde, ja ”yhdessä tekemistä” tarvittaisiin myös tutkintokoulutuksessa, rahoitusmuotojen kehittämisessä, henkilöstöasioissa ja monessa muussakin suunnassa, ettei yliopistoverkon korjausvelka kasva aivan hallitsemattomaksi. Avaus kertoi jotain myös tästä hetkestä: toisensa joskus kauempaa nähneet osapuolet saattavat löytää toisiaan myös samoista veneistä.

Petri Koikkalainen

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja