Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
17.12.2013 9.50

Etiikkaa tutkimukseen!

Tapani Kaakkuriniemi

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi avaa liiton blogin kirjoittamalla tutkimusetiikasta.

Tutkimustulosten julkaiseminen on sekä tutkijan ammatin ruisleipä (hyvä kokojyväviljatuote) että pakkopulla (paha, paljon turhaa hiilihydraattia). Julkaisut tuottavat pisteitä, joka monimutkaisessa tulonhankintaprosessissa muuttuu rahaksi yliopistolle tai tutkimuslaitokselle. Kapitalisoitu tutkimus on sellaista, jonka tuottoarvo voidaan määrittää ja jopa ennakoida.

Tutkimusetiikka on teema, joka nousee esille yleensä silloin, kun jotakin menee pieleen. Eettisten normien pitäisi kuitenkin olla sekä hyvinä että pahoina aikoina iskostuneina selkäytimiin niin, ettei ammattitutkija loukkaa niitä milloinkaan. Tässä tukena on laaja normisto, johon ovat osansa tuoneet Euroopan neuvosto, Euroopan unionin komissio ja kansainvälinen tiedeneuvosto ICSU. Meillä tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) on hiljattain uusinut ohjeensa nimeltä Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa, joka tuttujen kesken tunnetaan HTK-ohjeena. Korkeista ohjeen antajista huolimatta itse tutkija, tutkimusryhmä ja/tai principal investigator on tietenkin aina vastuussa siitä, että tutkimus on korkeatasoista, vilpitöntä ja moraalisesti hyväksyttävää.

Sivumennen sanoen, onko suomen kieli köyhtynyt niin, ettei principal investigatoria voi kääntää sille? Jos päätutkija tuo mieleen lajitoverinsa päätä rapsuttavan apinan ja jos tutkimusjohtaja viittaa laajemman tutkimusosaston pomoon, niin olisiko johtava tutkija ihan mahdoton?

Hyvän tieteellisen tutkimuksen määrittelyn jätän muille, mutta hyvin tehty tutkimus tehdään rehellisesti kootun ja käsitellyn aineiston perusteella ilman omanvoitonpyyntiä ja ilman aiempien töiden plagiointia, ja tutkijayhteisössä ei tule syyllistyä syrjintään sen paremmin kuin suosimiseenkaan, ei toisten kiusaamiseen eikä ihmisarvoa alentaviin menettelyihin.

Mutta entäs kun oppilas tekee oikein hyvän gradun tai artikkelin samalla kun ohjaajalla ja tämän kaverilla on puute julkaisuista? Paljastan suuren salaisuuden: Suomessa(kin) on 2000-luvulla käynyt niin, että juniorille annetaan ohjeet laajentaa julkaisua vähän ja laittaa ohjaaja mukaan tekijäksi, ehkä myös hänen kaverinsa. Voitko kuvitella? Aivan: et voi.

Etenkin luonnontieteissä aineistojen käyttöoikeuksien määritteleminen aiheuttaa omat ongelmansa. Tutkimusryhmien kannattaisi heti rahoituksen saatuaan istahtaa alas ja sopia säännöt, joita aineistoihin sovelletaan. Kun sukset ovat jo menneet ristiin, on liian myöhäistä ruveta säännöistä sopimaan. Sellaisen ongelmatilanteen ratkaisemiseen ei ole tepsivää vakiintunutta menettelytapaa eikä organisaatiota: luottamusmies on enemmän sovittelija kuin sanelija. HTK-ohje antaa päävastuun rehtorille, mutta kun tämän päätyö on johtaa yliopistoa ja "vastata yliopiston tehtävien taloudellisesta, tehokkaasta ja tuloksellisesta hoitamisesta" samoin kuin "vastata siitä, että yliopiston kirjanpito on lain mukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty" ja huolehtia hallituksen päätösten toimeenpanosta, niin soppii eppäillä, onko tämäkään paras mahdollinen järjestely.

Joillakin tieteenaloilla on jouduttu käymään keskustelua siitä, voiko väitöskirjalla olla peräti viisi-kuusi tekijää. Tai siitä, miten noteerataan tutkimukset, joilla saattaa olla 20 tekijää. Yliopiston kannalta kysymys on fataali: saako tällaisesta kolhoositutkimuksesta yksi tutkija yhden julkaisupisteen vai 0,05 pistettä?

Toisaalta jos tutkimuksessa tarvitaan iso joukko tutkijoita, niin iso, että se muistuttaa jo kansalaisadressia, niin eikö tutkijoiden kannattaisi perustaa tutkijaosuuskunta tai tieteilijäryhmä samaan tapaan kuin aikoinaan oli Tulenkantajat tai Kiila? Osuuskunta toisi mukanaan yhdenvertaisuutta ja yhteishenkeä.

Tehtiinpä tutkimus millaisella joukkueella tahansa, Tieteentekijöiden liitto pitää tärkeänä tutkimuksen läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja tutkijayhteisössä vallitsevaa keskinäistä luottamusta. Liitto valitsi pari viikkoa sitten tieteenteon esteeksi ns. harmaan tieteen, siis ei ihan oikean tutkimuksen vaan päätöksentekijöiden tutkimuksen nimellä markkinoimat selvitykset. Liiton mielestä jopa valtioneuvoston kanslian tulisi noudattaa HTK-ohjetta ja järjestää avoin ja läpinäkyvä kilpailu tietohankkeilleen.

 


Tapani Kaakkuriniemi


 



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja