Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
3.11.2016 10.32

Hyvä vai paha työsuunnitelma?

Terhi Ainiala

Työsuunnitelmaan laatimiseen tulisi olla yhdenmukaiset ja selkeät ohjeet. Tieteentekijöiden liiton opetus- ja tutkijanuratyöryhmän tekemän kyselyn mukaan lähes puolet vastaajista käytti yksikkönsä yhteisiä ohjeita ja kolmannes yliopiston tai esimiehen ohjeita. Hätkähdyttävää oli, että lähes 60 % sanoi tekevänsä suunnitelman omasta päästään. Vaikka ohjeita oli, niiden laatu koettiin ongelmaksi. Lähes 70 % vastaajista ei pitänyt käyttämiään ohjeita selkeinä. Ennen kaikkea opetuksen valmisteluun käytettävä aika oli määritelty epäselvästi. Lähes kaikki vastaajat (93 %) olivat sitä mieltä, että verkko- ja monimuoto-opetukseen tarvittua aikaa ei ollut määritelty riittävän hyvin. 

Jokainen yliopiston tutkimus- ja opetushenkilöstöön kuuluva laatii vuosittain työsuunnitelman. Siihen kirjataan, miten vuosittaisen työajan 1600 tuntia (1.1.2017 lähtien 1624 tuntia) jakautuvat opetuksen, tutkimuksen sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja hallinnon kesken. Kolmen pääryhmän sisällä kuvataan usein täsmällisemmin, miten esimerkiksi opetustunnit jakautuvat opettavien kurssien, seminaariohjauksen, tenttien laatimisen ja korjauksen sekä vastaanottojen ja muiden opetustehtävien kesken.

Omakohtaisia kokemuksia työsuunnitelman laatimisesta meillä monella on, mutta miltä tilanne näyttää laajemmin tarkasteltuna? Millaisia ohjeita annetaan, kelpaako verkko-opetus kontaktiopetukseksi, kuinka vähän aikaa tutkimukseen jää? Joustaako suunnitelma silloin, kun uusia tehtäviä tulee vuoden aikana listalle? Onko työsuunnitelman laatimisessa ylipäänsä mieltä: antaako se hyviä eväitä yksilön ja yhteisön työn suunnitteluun? Muun muassa tällaisia kysymyksiä oli liiton opetus- ja tutkijanuratyöryhmällä mielessään, kun se alkuvuodesta 2016 päätti toteuttaa kansallisen kyselyn työsuunnitelmakäytännöistä. Tavoitteena oli myös kartoittaa hyviä käytäntöjä ja saada niitä leviämään laajemmalti.

Sähköiseen kyselyyn saatiin ilahduttavan paljon vastauksia. Kaikkiaan 206 opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluvaa toimijaa kaikista Suomen yliopistoista ja useilta eri tieteenaloilta vastasi. Kävi ilmi, että puolelle vastaajista työaikasuunnitelma on helppo tehdä ja puolet oli päinvastaista mieltä. Itä-Suomen yliopiston vastanneista peräti 77 % oli sitä mieltä, että suunnitelma on helppo tehdä. Mikä sitten vaikuttaa suunnitelman laatimisen helppouteen? Keskeinen tekijä ovat käytetyt lomakkeet. Itä-Suomen yliopiston lomake sisältää kohtuullisen määrän kategorioita eri työtehtäville, joihin liittyviä lisätietoja ei ole pakko täyttää. Kun Itä-Suomessa on 12 kategoriaa, niin esimerkiksi Oulussa on 31 kategoriaa ja Helsingin yliopistossa eräissä tiedekunnissa jopa 48 kategoriaa, joihin tunteja kirjataan.

Työsuunnitelmaan laatimiseen tulisi olla yhdenmukaiset ja selkeät ohjeet. Lähes puolet vastaajista käytti yksikkönsä yhteisiä ohjeita ja kolmannes yliopiston tai esimiehen ohjeita. Hätkähdyttävää oli, että lähes 60 % sanoi tekevänsä suunnitelman omasta päästään. Vaikka ohjeita oli, niiden laatu koettiin ongelmaksi. Lähes 70 % vastaajista ei pitänyt käyttämiään ohjeita selkeinä. Ennen kaikkea opetuksen valmisteluun käytettävä aika oli määritelty epäselvästi. Lähes kaikki vastaajat (93 %) olivat sitä mieltä, että verkko- ja monimuoto-opetukseen tarvittua aikaa ei ollut määritelty riittävän hyvin.

Työsuunnitelmien laatimisen ongelmiin ja ylipäänsä opettajan työajan mitoittamiseen on herätty Helsingin yliopistossa, jossa kysymyksiä miettii paraikaa rehtorin asettama työryhmä. Taustalla on myös koulutusohjelmauudistus, jossa opettajan työaika jakautuu useisiin eri koulutusohjelmiin. Työryhmä on päässyt käyttämään hyväkseen myös liittomme kyselyn tuloksia.

Helsingin yliopiston työryhmässä on kartoitettu työsuunnitelmakäytäntöjä eri tiedekunnissa. Aikamoinen yllätys on ollut se, että käytännöt voivat vaihdella hyvin paljon. Joissakin tiedekunnissa lähinnä määritellään prosenttiosuudet kolmen eri pääryhmän kesken, toisissa määritellään esimerkiksi opetus hyvinkin tarkasti kurssi kurssilta muotoineen ja opetusryhmäkokoineen. Jossakin työsuunnitelmat julkaistaan avoimesti opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluville. Enimmäkseen suunnitelmat jäävät työntekijän ja esimiesten jakamaksi.

Tarvetta yhdenmukaisille käytännöille on siis jo yhdessä yliopistossa. Voitaisiinko joskus päästä yhtenäiseen käytäntöön maamme kaikissa yliopistoissa?

Helsingin yliopiston työsuunnitelmatyössä on otettu yhdeksi lähtökohdaksi opetuksen monimuotoisuuden tunnustaminen. Opetus ja ohjaus voi olla paljon muutakin kuin perinteisintä luento-opetusta. Se voi olla esimerkiksi verkko-opetusta, opettajaryhmän yhteistä opetusta, kenttäkursseja, laboratoriotyötä, projektiopetusta ja näiden yhdistelmiä. Nämä tulee saada näkyviin sekä työsuunnitelmissa että opetuksen arvioinnissa.

Nykyinen TES määrittelee kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärät. Vaikka tuntimäärät TESissä pysyisivätkin, tulisi ainakin saattaa ajan tasalle käsitys siitä, mikä kaikki on (kontakti)opetusta. 

Opetus on opettajan tekoja oppimisen tueksi.


Terhi Ainiala

Tieteentekijöiden liiton varapuheenjohtaja ja opetus- ja tutkijauratyöryhmän puheenjohtaja


Työsuunnitelmakyselyn tuloksista voi lukea lisää Acatiimi-lehden seuraavasta numerosta 8/2016.



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja