Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
1.9.2014 17.21

Julkaise tai tuhoudu

Tapani Kaakkuriniemi

"Tieteentekijöiden liiton jäsenkyselyssä nousi esiin rahoitusmalli ja, muotiin tullutta termiä lainatakseni, akateeminen kapitalismi, joka tarkoittaa lähes jatkuvaa ulkopuolisen rahoituksen hakua, julkaisupakkoa (julkaise tai kuole!) ja yleensä mittaamista ja siihen perustuvaa tulosohjausta. Määräaikaisten työsuhteiden ongelma askarruttaa myös jatkuvasti." Näin puhuu liiton puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi Helsingin yliopiston lukuvuoden avajaisissa 1. syyskuuta.

Yliop avaj 09 0109-14 Photo HY Ari Aalto[1]

























Herra kansleri, herra rehtori, hyvä yliopistoväki, ärade universitetssamfund, opiskelijat, ladies and gentlemen!

Kun olen työssäni ja luottamustehtävissäni keväällä ja kesällä liikkunut eri puolilla Suomea, on mukava nähdä ja kokea, että Helsingin yliopisto on sielläkin läsnä. Yliopisto ei siis tarkoita pelkästään tätä keskustakampusta, ei edes lisättynä Kumpulalla, Viikillä tai Meilahdella. Monin paikoin tapaa ihmisiä, jotka toimivat tai ovat toimineet yliopistomme projekteissa. Ihmiset kertovat myös hankkeista, joissa he ja yliopistomme ovat olleet mukana ja joissa yliopisto on hoitanut aktiivista roolia. Helsingin yliopisto on siis valtakunnallinen instituutio eikä pelkästään tänne pääkaupunkiseudulle kehittynyt ja keskittynyt tieteellinen yhteisö. On myös tärkeää, että yliopistollamme on kauttaaltaan hyvä maine muissa Suomen yliopistoissa samoin kuin mediassa, emmekä ole joutuneet kohtuuttomasti median riepoteltavaksi.

The University of Helsinki tends to be a flagship among Finnish universities. Its size and the spectrum of faculties and disciplines is larger than that of any other university in this country. However, if we take an international view, we realize that our prerequisites in the academic competition are nevertheless quite modest. Let us remember: Size does not matter, but quality does. There are several well-funded universities in the world, which are remarkably smaller than our university, and they are regarded as "top universities". Many of them are private, while most of Finnish universities are hybrid, or semi-public, but also semi-private. In the good sense of the term, they are private so that they may gather their funding from wherever, but in the bad sense, they are, true, public but are not funded as state universities are.

I dare to compare the national and international role of the Helsinki University to the national airline, Finnair. It, too, is a big company in the national scale, but quite small, even miniature in the international scale. So far Finnair has regarded service and quality as its asset, and they as well believe that size does not matter, but quality does.

Last year, the Ministry of Education and Culture introduced the performance based funding model for the universities. The productivity and effectivity are now valued using primarily euro as a yardstick. But can one put a price tag to science, to scientific research, or to academic teaching that should be based on the top research of the university? How much does an innovation in, say, bio-technology, cost? If it is too expensive, will the critical thought find its place inside the university?

This year the university funding has been debated exceptionally frequently by policy-makers and in the media. The debate started from the exceptional position of the Aalto University, and it surely has been irritating for Aalto. But on the other hand, the debate has proved how narrow and uncertain the public allocation of funding still is, and how impatiently many researchers are compelled to act.

Hyvät kuulijat! Henkilöstön puheenvuoro ei olisi mistään kotoisin ilman terveisiä henkilöstöltä. Tieteentekijöiden liiton tuoreessa jäsenkyselyssä nostettiin esille ongelmia kolmella toimintakentällä. Poimin niistä tähän näytteet.

1) Johtaminen

a) Tällä vuosituhannella tapahtunut kehitys on kaventanut edellytyksiä hyvälle tutkimukselle. Vaatikaa demokratiaa ja kollegiaalisuutta yksinvallan tilalle. Jatkakaa henkilöstön aseman ja etujen puolustamista yliopiston byrokratisoitumista vastaan.

b) Yliopiston hallintomalli uhkaa demokratiaa asiantuntijaorganisaatiossa. Laitoksettomissa tiedekunnissa luotetaan liikaa valistuneisiin itsevaltiaisiin. Taloudellinen valta on kaikki.

c) Yliopistoissa henkilöstöjohtaminen on luvattoman heikkoa. Yksikön johtoon ei tulisi valita ensisijaisesti akateemisin meriitein. Esimerkiksi valtiollisessa tutkimuslaitoksessa toiminta on jämäkämpää ja henkilöstöstrategia otetaan tosissaan.

2) Urapolut

a) Toivoisin kehitystä tohtoreiden urapolkuihin sekä tohtorikoulutuksen vähentämistä epätoivoisilla aloilla, kuten humanistisissa tieteissä.

b) Nykyinen tutkijanuramalli on työnantajan keino pitää työntekijät määräaikaisissa työsuhteissa ja kiristää heitä tekemään enemmän töitä kuin työsuunnitelmaan merkitään. Jos on kiltti ja tekee ylimääräiset työt, työsuhde/ura saattaa ehkä jatkua.

c) Tenure track -järjestelmä tekee yliopistonlehtorin toimesta umpikujan. Monissa maissa, ja Suomessakin joissakin yliopistoissa, yliopistonlehtori voi ”pätevöityä” professoriksi.

3) Apurahatutkijat

a) Apuraha tulisi maksaa yliopistolle ja tutkija olisi siten eräänlaisessa työsuhteessa.

b) Apurahatutkijoiden asemaa pitäisi parantaa, esim. oikeus työterveyshuoltoon.

c) Kyllä väitöskirja kuuluisi tehdä palkalla. Kun olet apurahalla, niin työelämässä katsotaan ettei sinulla ole työkokemusta!

Kyselyssä nousi esiin rahoitusmalli ja, muotiin tullutta termiä lainatakseni, akateeminen kapitalismi, joka tarkoittaa lähes jatkuvaa ulkopuolisen rahoituksen hakua, julkaisupakkoa (julkaise tai kuole!) ja yleensä mittaamista ja siihen perustuvaa tulosohjausta. Määräaikaisten työsuhteiden ongelma askarruttaa myös jatkuvasti.

Universitetets arbetshälsovård har i våras blivit konkurrensutsatt, och nu har man sannolikt fattat beslut, eller åtminstone är besluten i förberedelsefas. Vårt universitet är en så stor kund, att små läkarhus har inga möjligheter att ta ansvar av 8000 anställda. Således vad finns kvar är storföretag, och de är tyvärr alla likadana i ett avseende: deras ägande och förvaltande har blivit kedjat så att de glömt en dygd som härstammar från industripatronernas tider, och denna dygd heter skattebetalning. Kedjade företag kan, med hjälp av deras kryphål i nationella lagstiftningar, minimera skattebetalning och förändra affärsvinst till en koncernskuld. På detta sätt kan de gömma stora summor i skatteparadis i kanalöarna eller i Karibien. Vi kan bara hoppas att universitetets styre kunde hitta en ärlig, kvalificerad och patriotisk partner för arbetshälsovård.

Kanske är det fråga om tidens anda, Zeitgeist, som är mycket mödosamt att bli motsatt. I vårt universitets giltiga strategi konstateras så här: "Universitetets samhällsansvar förutsätter att universitetet kritiskt och självständigt deltar i samhällsdebatten." Jag ser som min plikt att uppmuntra er, bästa åhörare: ta universitetets strategi som en hjärtesak samt debattera – offentligt och privat, inom små kretsar så som framför stor publik – väsentliga temata, t ex sådana som samhällsansvar av universitetets partner eller potentiella partner!

Hyvät kuulijat, näillä eväillä ei vielä päästä maaliin asti, mutta ainakin ne vievät meitä oikeaan suuntaan alkavana lukuvuotena, josta toivon nousujohteista itselle kullekin. - Jag önskar er alla en framgångsrik höst med hög effektivitet och goda resultat, som mätes rättvist. - I wish you a fruitful new academic year with high performance, high salary, long-lasting contracts and good opportunities to further your career in the University of Helsinki!



Kuva: Ari Aalto / Helsingin yliopisto


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja