Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
10.6.2016 10.15

Kiireen jäljet

Petri Koikkalainen

Yliopistojen henkilöstön kannalta kevään 2016 tulossopimusneuvotteluja käytiin huhujen ja epävarmuuden värittämässä ilmapiirissä. Nyt julkisuuteen on tullut asianosaisille odottamattomiakin suunnitelmia pääaineiden lakkauttamisista, joiden taustalla lienee sekä OKM:n tulossopimuskierros että yliopistojen kesken käydyt rakenteellisen kehittämisen neuvottelut. Kuinka laajalla tai vapaalla mandaatilla neuvottelijat ovat toimineet, yliopistoissa kysellään. Onko suunnitelmat käsitelty yliopistojen hallituksissa ja tiedekunnissa? kysyy Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Petri Koikkalainen. 

”Yliopistojen päätöksenteossa tulisi nykyistä enemmän hyödyntää yliopistoissa olevaa laajaa asiantuntemusta. Ylätason strategiset ratkaisut ja pidemmän aikavälin suunnitelmat vaativat toteutuakseen yliopistoyhteisön laajan tuen ja tavoitteiden sisäistämisen, joka saavutetaan vain riittävällä henkilöstön kuulemisella ja toimivalla yhteistoimintamenettelyllä.”

Joku saattaisi erehtyä pitämään yllä olevaa sitaattia ammattiliittojen edunvalvontapropagandana, mutta todellisuudessa äänessä on edellisen eduskunnan sivistysvaliokunta yliopistolain ensimmäisen arvioinnin yhteydessä puheenjohtajiensa Raija Vahasalon (kok) ja Inkeri Kerolan (kesk) johdolla. Valiokunta jatkaa:

”Jatkossa on välttämätöntä keskittyä nykyistä paremmin yliopistojen henkilöstön ja opiskelijoiden kuulemiseen ja sitouttamiseen toteutettaessa uusia johtamis-, organisaatio- tai muita uudistuksia.”

Onko valiokunnan vuoden 2013 lausunnosta otettu opiksi? Juuri nyt näyttää hiukan heikolta.

Yliopistojen henkilöstön kannalta kevään 2016 tulossopimusneuvotteluja käytiin huhujen ja epävarmuuden värittämässä ilmapiirissä. Nyt julkisuuteen on tullut asianosaisille odottamattomiakin suunnitelmia pääaineiden lakkauttamisista, joiden taustalla lienee sekä tuso-kierros että yliopistojen kesken käydyt rakenteellisen kehittämisen neuvottelut.

Kuinka laajalla tai vapaalla mandaatilla neuvottelijat ovat toimineet, yliopistoissa kysellään. Onko suunnitelmat käsitelty yliopistojen hallituksissa ja tiedekunnissa? Ehkä ei, ainakaan kaikkialla. Jo tätä ennen opetus- ja kulttuuriministeriön tuso-aineiston yhteyteen liittämät tilastolliseen raakadataan perustuvat poiminnat ”pienistä tai heikoista aloista” olivat omiaan herättämään kentällä levottomuutta.

Ratkaisuja perustellaan osin kiireellä, valmisteluaineiston puutteellisuuskin saatetaan myöntää. Onko tämä todella järkevin tapa tehdä kauaskantoisia päätöksiä? Näyttää ilmeiseltä, että yliopistojen neuvottelutaktiikassa tärkeänä motiivina ovat OKM:n strategiarahat. Niiden saamisesta voi hyvinkin olla kiinni, joudutaanko yliopistossa ensi vuonna yt-neuvotteluihin vai ei. Kokonaisuus vaikuttaa reseptiltä yliopistokohtaiseen osaoptimointiin, jonka tulokset voivat olla kaukana tieteenalakokonaisuuksien pitkäjänteisestä kehittämisestä.

Päätöksentekomalli voi johtaa myös tempoiluun ja pakittamiseen. Tuso-kierroksen tuloksena opetusministeri ilmoitti, että ulkolukuun perustuvista pääsykokeista luovutaan jo tällä hallituskaudella. Hetken harkinnan jälkeen Suomen yliopistot UNIFI ry:n suunnalta kuitenkin viestitettiin, että yliopistojen yhteinen tahto on säilyttää kokeet ainakin jossain muodossa tämän hallituskauden ylikin.

Asiantuntijayhteisöä ei ainakaan pitkään voi johtaa käskyttämällä tai puutteellisiin tietoihin perustuen. Muuten seuraa helposti luottamuspulaa, joka halvauttaa minkä tahansa työyhteisön, erityisesti asiantuntijaorganisaation.

Samaan aikaan yliopistolain tämänkertaisen arvioinnin kanssa onkin otettu kantaa myös siihen, että yliopistoyhteisöllä itsellään ei ole lakiin perustuvaa mahdollisuutta arvioida toimivaa johtoa tai valitsemaansa hallitusta niin kuin esimerkiksi kunnanvaltuustolla tai osakeyhtiön yhtiökokouksella on suhteessa omiin hallituksiinsa. Yksi tilanteen seurauksista on se, että jos välineitä hankalien tilanteiden käsittelyyn ei löydy yhteisön sisältä, ryöpsähtää keskustelu yleiseen julkisuuteen, joskus ennakoimattominkin tavoin.

Annetaan siis viimeinenkin sana eduskunnan sivistysvaliokunnalle:

”Esimerkiksi kollegion tehtävien kehittäminen ja laajentaminen tarjoaisi toimivan neuvoa antavan vuorovaikutuskanavan yliopistoyhteisön ja yliopiston hallituksen välille. Tällöin yliopistoissa olevaa asiantuntemusta voisi hyödyntää laajemmin esimerkiksi sellaisilla strategisen suunnittelun osa-alueilla kuin tieteeseen ja koulutukseen liittyvät strategiset valinnat, tutkimuksen profilointi ja painoalat, yliopiston tieteenalarakenne sekä kansainvälisyyteen liittyvät strategiat.”

Petri Koikkalainen

Kirjoittaja on Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja