Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
12.3.2015 12.58

Miksi yliopisto näkee apurahansaajan vain kulueränä?

Elina Katainen

Helsingin yliopiston tiedekunnat ja laitokset voivat ryhtyä perimään 1600 euron vuosimaksua apurahansaajien "työskentelyedellytyksistä". Yliopiston perusteluissa apurahansaajat nähdään lähinnä kulueränä. Tieteentekijöiden liiton asiamies Elina Katainen kysyy, miksi tuottopuolta ei ole lainkaan arvioitu? Perusteluissa ei lainkaan viitata siihen, että apurahalla työskentelevät tutkijat tuottavat tieteellistä tietoa, ideoivat uusia hankkeita, kommentoivat tekstejä ja tuovat laitoksille omat verkostonsa. He toisin sanoen rakentavat akateemista yhteisöä siinä kuin muutkin tutkijat.

Helsingin yliopisto on päättänyt suosittaa 1 600 euron vuosikorvauksen perimistä apurahalla yliopiston tiloissa työskenteleviltä tutkijoilta. Rahan vastineeksi yliopisto tarjoaa ”työskentelyedellytykset”. Toistaiseksi vain Suomen Kulttuurirahasto on sitoutunut tämän summan lisäämiseen henkilökohtaisiin työskentelyapurahoihinsa ja solminut asiasta yliopistojen kanssa väitöskirjantekijöitä ja yliopistojen oman harkinnan mukaan myös tohtoreita koskevan puitesopimuksen.  Muiden säätiöiden ja rahastojen kanssa korvauksesta vasta neuvotellaan.

Asia on keskeneräinen, mutta Helsingin yliopisto on kiirehtinyt laatimaan suosituksen, joka kohtelee apurahalla työskenteleviä tutkijoita epätasa-arvoisesti ja jonka perustelut ontuvat. Suositus myös hämärtää käsitystä tutkijanurasta jatkumona, johon kuuluvat erilaiset rahoitusmuodot.

Yliopisto perustelee korvausta laskemalla tarkkaan, mitä kuluja apurahalla yliopiston tiloissa työskentelevistä tutkijoista koituu. Hallintojohtaja Esa Hämäläisen mukaan rahaa uppoaa toimistotilan vuokraan, työpisteiden kalusteisiin, tietokoneyhteyksiin, lämmitykseen, siivoukseen, vahtimestaripalveluihin sekä kulunvalvontaan ja sosiaalitiloihin. Bonuksena apurahakaudella olevat tutkijat saavat opetusta, ohjausta ja akateemisen yhteisön.

Entäs yliopiston saamat hyödyt? Perusteluissa ei lainkaan viitata siihen, että apurahalla työskentelevät tutkijat tuottavat tieteellistä tietoa, ideoivat uusia hankkeita, kommentoivat tekstejä ja tuovat laitoksille omat verkostonsa. He toisin sanoen rakentavat akateemista yhteisöä siinä kuin muutkin tutkijat − ja myös opettavat ja ohjaavat (erillisestä korvauksesta). Yliopisto ei maksa heille palkkaa tutkimuksenteosta, mutta työn tulokset eli julkaisut se kirjaa tietokantoihinsa. Niistä yliopisto saa kosolti rahaa. Apurahojen tuottoa on vaikea laskea tarkasti, koska suuri osa tutkijoista työskentelee vuoroin palkkatyösuhteessa, vuoroin apurahojen varassa, eikä yksittäisistä tutkimuksista voi aina irrottaa apurahalla tehdyn työn osuutta. Olisi kuitenkin reilua esittää kuluselvitysten vastapainoksi jonkinlainen arvio tuotoista. Ne lienevät moninkertaiset kuluihin verrattuna.

Rahoitusmuoto ei saisi vaikeuttaa tutkijanuraa. Esimerkiksi Tieteentekijöiden liiton viimeisimmässä jäsenkyselyssä 70 % vastaajista – tieteellisen jatkotutkinnon suorittaneista yli 80 % − kertoi olleensa jossain uransa vaiheessa apurahakaudella. Ehkä yliopiston kannattaisikin tukea tutkijoitaan uran kaikissa vaiheissa, eikä hankaloittaa näiden työtä apurahakauden alkaessa. Yliopistolla jo työskentelevät tutkijat voisivat tällöin muitta mutkitta jatkaa työtään omassa työyhteisössään; tulokkailta taas voisi tiedustella, minkälaisia palveluja nämä yliopistolta tarvitsevat voidakseen rauhassa keskittyä tutkimuksiinsa.

Elina Katainen


Palaa otsikoihin | 8 Kommenttia | Kommentoi