Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
16.9.2015 11.10

Mitä valtio tekee sopimuspöydässä?

Jussi Vauhkonen

Tieteentekijöiden liiton varapuheenjohtaja Jussi Vauhkonen kirjoittaa blogissa kolmikantaisen sopimisen suomalaisesta erityispiirteestä, siitä että valtio päästetään keskustelemaan asioista, joista työmarkkinajärjestöt voisivat sopia keskenäänkin. Neuvotteluasetelman tasavertaisuus toteutuu järjestöjen välisissä neuvotteluissa ja työehtosopimukset toteuttavat sopimisen vapautta. Tätä tasapainoa valtion ei sovi keikutella mielensä mukaan.
Kolmikantaista sopimista arvostellaan usein siitä, että työmarkkinajärjestöt yrittävät käyttää niille kuulumatonta valtaa. Mielipideosastoilla siteerataan perustuslain alkupykäliä valtiovallan kuulumisesta kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Tästä päätellään, että järjestöt ovat kyseenalaisella asialla istuessaan neuvottelupöytään pääministerin kanssa.
 
Suomalaisen kolmikannan erityispiirre ei kuitenkaan ole se, että työmarkkinajärjestöillä on toisinaan sisällöllinen rooli lainvalmisteluprosessissa. Sen erityispiirre on se, että valtio päästetään keskustelemaan asioista, joista työmarkkinajärjestöt voisivat sopia keskenäänkin.  Eikä päästetä vain keskustelemaan, vaan vieläpä säätämään lakeja.
 
Valtion edustaminen työmarkkinapöydissä vaatii taitoa. Jo Adam Smith moitti 1700-luvun lopulla kruunua siitä, että se järjestään asettuu tukemaan isäntiä ja tehtailijoita työläisten palkkaliikkeitä vastaan. Niissä oloissa markkinatalous ei voinut kehittyä, koska palkat eivät heijastaneet työvoiman  kysyntää ja tarjontaa.
 
Ratkaisu oli jättää kaikki sopiminen työnantajan ja työntekijän väliseksi. Ei sekään toiminut, sillä työnantajan ja yksittäisen työntekijän välillä ei yleensä vallitse tasavertainen neuvotteluasetelma. Vain toisen leipä on näet kiinni neuvottelun lopputuloksesta. Dickensiläisen tehdasympäristön sietämättömyyksien korjaamiseksi valtiovallan oli kaikkialla ryhdyttävä suojelemaan lainsäädännöllä heikompaa osapuolta eli työntekijää.
 
Neuvotteluasetelman tasavertaisuus toteutuu kuitenkin vasta järjestöjen välisissä neuvotteluissa. Siksi työehtosopimukset toteuttavat tosiasiallisesti sopimisen vapautta, vaikka ne muodollisesti rajoittavat yksilöllistä sopimista. Tätä tasapainoa valtion ei sovi keikutella mielensä mukaan. Jos lainsäätäjä heittäytyy koko painollaan toisen neuvotteluosapuolen tueksi, ei sopimisessa ole oikeastaan mitään mieltä.


****
Artikkeli: Miksi Akava vastustaa hallituksen toimia kilpailukyvyn parantamiseksi?

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja