Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
12.9.2014 13.37

Opettamisen ilo

Terhi Ainiala

Yhteistyö- ja keskustelutaidot ovat tärkeitä taitoja (työ)elämässä. Siksi niitä on hyviä kokeilla ja harjoitella jo yliopistossa. "Liian paljon asioita tehdään yksin ja kirjallisesti. Opiskelu- ja suoritusmuotojen monipuolistaminen olkoon yksi tehtävämme!" Näin kirjoittaa Tieteentekijöiden liiton opetus- ja järjestötyöryhmän jäsen, yliopistonlehtori Terhi Ainiala blogissa.   

Opettaminen on yliopistonlehtorin päätyö. Sen rinnalla ja erottamattomana kaverina on ohjaaminen. Molemmat ovat tärkeitä, ja molemmissa voi ja kannattaa kehittyä.

Yliopistopedagogiikan kurssit, seminaarit ja muut pedagogiset koulutukset ovat enimmälti hyödyllisiä ja antoisia. Tämä on ainakin oma kokemukseni, vaikka jotkut niitä tapaavat parjata ja pitää välttämättömänä pahana.  Siitäkin syystä yritän aina muistaa tuoda esiin omia hyviä kokemuksiani. Viime syksyn arvioinnin kurssilla sain oppia mm. suullisesta ryhmätentistä. Innostuin ja päätin ottaa sen heti käytäntöön. Näin se kävi. 

Syventävien opintojen kurssillani oli noin 15 opiskelijaa. Noudatin kurssilla ns. flipped classroom -käytäntöä, jossa oppiminen ei niinkään tapahdu luentosaleissa opetuskerroilla vaan jo sitä ennen. 

Opiskelijat siis opiskelevat asian etukäteen esimerkiksi lukemalla artikkeleja tai katsomalla videon.

Omalla kurssillani käänteinen opetus tapahtui niin, että luettiin määräartikkelit ennen tapaamisia ja kurssilla näistä keskusteltiin pienryhmissä. Keskusteluja ryhdittivät opiskelijoiden laatimat lyhyet referaatit ja antamani keskustelutehtävät. Kun aikaa ei tarvitse käyttää sisällön opettamiseen, voi opetuskerroilla syventyä arvioimaan, pohtimaan ja soveltamaan kirjallisuudesta tai esimerkiksi videosta opittua. Arvokasta on myös se, että tätä tehdään yhdessä keskustellen, ei yksin kuunnellen ja kirjoittaen.

Ryhmätentin paikka oli kurssin lopussa. Sitä varten jaoin opiskelijat noin viiden hengen ryhmiin ja pyysin heitä valitsemaan keskuudestaan puheenjohtajan ja sihteerin. Kukin ryhmä sai valita teemansa kurssilla käsiteltyjen joukosta. Valmistautumista auttoivat luetut artikkelit ja tehdyt kurssityöt. Kun tenttipäivä koitti, annoin jokaiselle ryhmälle oman kysymyksensä, johon tuli valmistaa suullinen vastaus. 

Arviointikriteereinä olivat sisällöllinen osaaminen, käsitteiden hallinta ja ryhmän vuorovaikutus. Ryhmä sai yhden yhteisen arvosanan.

Tentti sujui kaikilla ryhmillä mainiosti. Ryhmässä työskentely oli aktiivista ja kaikki ryhmäläiset osallistuivat. Kurssipalautteessa kävi ilmi, että osa oli jännittänyt ryhmätenttiä, koska siinä oma panos vaikutti muidenkin arvosanaan. Kokemukset olivat kuitenkin myönteisiä ja tällaisia tenttejä toivottiin lisää.

Yhteistyö- ja keskustelutaidot ovat tärkeitä taitoja (työ)elämässä. Siksi niitä on hyviä kokeilla ja harjoitella jo yliopistossa. Liian paljon asioita tehdään täällä yksin ja kirjallisesti. Opiskelu- ja suoritusmuotojen monipuolistaminen olkoon yksi tehtävämme! Ryhmissä toimiminen lisää myös yhteisöllisyyttä. Sitä ei koskaan ole liikaa.

 

Terhi Ainiala

 

Kirjoittaja on suomen kielen yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. 

Lisäksi hän on Tieteentekijöiden liiton opetus- ja järjestötyöryhmän ja HYTin hallituksen jäsen.

Kirjoitus on julkaistu HYTin jäsenlehdessä 2/2014


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja