Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
30.11.2017 12.19

Pohjoismaisin voimin palkkojen kimpussa

Riku Matilainen

Palkkavertailut ovat näytelleet merkittävää roolia pohjoismaisten yliopistoalan henkilöstöjärjestöjen vuosittaisissa tapaamisissa. Viime kokouksessa Oslossa kuitenkin keskusteltiin siitä, että palkkojen vertailu on turhaa, koska näitä tietoja ei ihmeemmin käytetä järjestöjen edunvalvonnassa. "Palkat, jotka olivat ennen yhteisten tapaamistemme keskiössä, ovat siirtymässä asialistalla syrjään. Sen sijaan yhä enemmän keskustellaan yleensä rahasta, tai pikemmin sen puutteesta." Tieteentekijöiden liiton asiamies Riku Matilainen kirjoittaa blogissa pohjoismaisesta yhteistyöstä. Tämä pitkäaikainen yhteistyö on merkityksellistä siinä mielessä, ettei kokouksissa keskustella pelkästään ongelmista yliopistosektorilla, vaan perehdytään eri maiden ja niiden liittojen tavoitteisiin näiden ongelmien ratkaisemiseksi.


Olen seurannut näköalapaikalta eri pohjoismaiden yliopistosektorin liittojen toimintaa vuodesta 2003 lähtien. Tulessani mukaan toimintaan uutena toimitsijana ensimmäisiä tehtäviäni oli järjestää tällainen kokous. Kokouspaikka oli Rantasalmella ja majoitus oli yhteismajoitus hirsimökeissä. Hieman epäiltiin, miten vieraamme suhtautuvat tähän järjestelyyn. Savusauna ja muurikalla paistetut muikut tekivät kuitenkin tästä tapaamisesta tapahtuman, jota pohjoismaiset vieraat muistelivat pitkään. Kokouksia järjestetään vuorovuosin eri pohjoismaissa ja ensi vuonna on taas Suomen vuoro.

Rantasalmi-tapaamiseen sain tehtäväksi koostaa eri pohjoismaiden palkkatiedot. Palkat ja niiden kehittyminen olivat keskeisellä sijalla keskusteluissa. Palkkatiedot olivat yliopistosektorin ammattiliittojen keräämiä, ja ne olivat karkeasti ottaen jaoteltu kolmeen tai neljään tasoon, riippuen maasta. Suomen jaottelu oli assistentti, yliassistentti, lehtori ja professori.  Vertailu oli tietyllä tavalla yksinkertaista, koska palkat perustuivat taulukoihin ja palkkaetenemä rakentui kokemuksen ja pätevyyden karttumiseen sekä uralla etenemiseen. Lisäksi yliopistojen rahoitus oli suhteellisen vakaata ja yliopistosektori kasvoi. Sittemmin yksittäiset maat ovat kärsineet talouskriiseistä. Tästä on hyvä esimerkki Islanti, jossa yliopistojen rahoitusta leikattiin rajusti ja palkat laskivat. Tilanteen normalisoituessa palkankorotukset olivatkin siellä sitten kaksinumeroisia.

Myöhemmin eri maiden kesken tehtiin yhteistyötä vertailtavan palkka-aineiston kehittämiseksi.  Esimerkiksi kerättiin vertailuaineisto, joka koostui yksityisen sektorin liittojen palkoista ammattiryhmissä: diplomi-insinöörit, ekonomit ja lakimiehet sekä näiden ryhmien keskipalkoista 1,5 ja yli 10 vuoden kokemuksella. Assistenttia verrattiin vuoden kokemuksella olevan, keskiryhmää viiden vuoden ja professoria yli kymmen vuoden kokemuksella oleviin yksityisen sektorin työntekijöihin. Lisäksi otettiin mukaan teollisuustyöntekijän keskiansio, jota voitiin karkeasti ottaen käyttää mittarina koulutuksen ”kannattavuudesta” vertaamalla yliopistotekijän palkkaa teollisuustyötekijän palkkaan. Eräässä pohjoismaisten yliopistojärjestöjen kokouksessa yritin olla hauska ja esitin, että useimpien suomalaisissa yliopistoissa työskentelevien kannattasi lopettaa työnsä ja muuttaa Tanskaan teollisuustyöntekijöiksi. Kaikki olisi ollut hyvin, ellei Tanskan delegaatiossa olisi ollut osallistujaa, joka otti sanomiseni tosissaan ja piti aiheesta lyhyen esitelmän tanskaksi.

Palkkoja verrattiin myös suhteessa yksityisen sektorin palkkoihin ja todettiin, että kirittävää riittää. Täytyy kuitenkin todeta, että silloin yliopistojen työtekijät olivat osa julkista sektoria ja oli yleinen käsitys, että heidän palvelussuhteensa olisivat tämän vuoksi turvatumpia kuin yksityisen sektorin työsuhteet.  

Seuraavassa kehitysvaiheessa palkka-aineistoa pyrittiin kehittämään siten, että ostovoima otettiin huomioon. Palkkatietoja tarkasteltiin niin bruttona kuin nettonakin eli noteerattiin verotuksen vaikutus. Lisäksi mukaan otettiin palkankorotusprosentit ja inflaatioprosentti kolmelta viimeiseltä vuodelta. Tämän tarkastelun tarkoitus oli suhteuttaa palkankorotukset inflaation kehittymiseen, jotta nähtäisiin solmittujen sopimusten vaikutukset työntekijöiden ostovoimaan. Tämä kokonaisuus on ehkä ollut paras mitä pohjoismaisissa tapaamisissa on ollut käytössä.

Pohjoismaisen yliopistosektorin palkkavertailu saavutti myöhemmin kulminaatiopisteensä. Taustana tälle oli vertailun uudistamista varten perustettu työryhmä. Mukaan tuotiin muun muassa ostovoimakorjatut lukemat. Työryhmässä tapahtunut vaihtuvuus eläköitymisen myötä toi uusia tuulia työskentelyyn. Näin jälkiviisaana totean, että tuolloin kehitetty palkka-aineiston käsittely oli aikaa vievä, vaikeaselkoinen ja raskas toteuttaa. Yksityiskohtana muistelen, että työryhmän edustaja, joka oli vaatinut suurinta osaa muutoksista, ei kyennyt laatimaan vertailua omin voimin vaan lykkäsi tehtävän toiselle hallituksensa jäsenelle, joka oli tilastotieteen lehtori. Hän taas otti yhteyttä minuun, koska olin vastaavan vertailun kertaalleen tehnyt.

Tässäkin asiassa olisi pitänyt noudattaa KISS-periaatetta.  Kolme vuotta raskaan puoleisen tarkastelutavan kanssa tuskailtiin, ennen kuin palattiin vanhoihin kuvioihin. Viime kokouksessa kesäkuussa Oslossa käytiin keskustelu, jossa parin maan edustajat olivat sitä mieltä, että palkkojen vertailu on turhaa, koska näitä tietoja ei käytetä edunvalvonnassa millään tavalla. Palkat, jotka olivat ennen yhteisten tapaamisiemme keskiössä, ovat siirtymässä asialistalla syrjään. Rahasta, tai pikemmin sen puutteesta, ja rahanjakomalleista keskustellaan yhä useammin yhteisissä kokoontumisissa. 

Palkkavertailut osoittavat viime vuosilta, että Suomessa ainoastaan professoreilla on opetus- ja tutkimushenkilöstön osalta kilpailukykyiset palkat. Nuorempien tutkijoiden / väitöskirjatutkijoiden osalta maamme on peränpitäjä.

Päätetään tämä kirjoitus kuitenkin myönteiseen sävyyn. Islannin tehdessä jokavuotisen yliopistosektorin palkkavertailun vuonna 2016, uudeksi mittariksi oli otettu Ikean Billy-kirjahylly, joka oli halvin Suomessa! 


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Pohjoismaisten yliopistosektorin ammattiyhdistysten välisellä yhteistyöllä on suhteellisen pitkä historia. Yhteistyö on epävirallista, mutta tarjoaa hyvät puitteet käydä vapaamuotoista keskustelua ja saada ajankohtainen kuva siitä, mikä tilanne on muissa pohjoismaissa. Keskustelun pohjana käytetään kokousta varten kirjoitettuja maaraportteja, jotka kuvaavat tapahtumia kuluneen vuoden aikana. Usein keskeisellä sijalla on maiden hallitusten toimet ja päätökset koskien yliopistoja ja niiden toimintaedellytyksiä. 

Tämä pitkäaikainen yhteistyö on merkityksellistä siinä mielessä, ettei kokouksissa keskustella pelkästään ongelmista yliopistosektorilla, vaan perehdytään eri maiden ja niiden liittojen tavoitteisiin näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Yhteistyö tarjoaa myös kanavat eri yhteyksissä konsultoida kollegoja eri Pohjoismaissa ja täten laajentaa palveluverkkoamme jäsenille. 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi