Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
13.10.2015 10.17

Ryhmätöille aikaa myös lukujärjestyksessä

Terhi Ainiala

Yhdessä ja ryhmissä kannattaa tehdä juttuja. Valmistuvat kandidaatit ja maisterit lähtevät työelämään, jossa yhteistyöprojekteja tullee riittämään. Näitä taitoja kannattaa harjoitella yliopistoissakin. Ei tehdä näistä opiskelijoille kuitenkaan tarpeettoman hankalia, kirjoittaa blogissa Tieteentekijöiden liiton varapuheenjohtaja, Helsingin yliopiston Opettajien akatemian jäsen Terhi Ainiala.

Järjestin kaksipäiväisen gradupajan opiskelijoilleni. Olimme luonnon rauhassa ja herkullisten ruokapöytien ääressä. Kävimme läpi gradutekstejä, ja kannustimme ja innostimme toisiamme. Graduntekijät saivat intoa ja varmuutta tekemiseensä. Lisäksi yhteisön tuki ja yhteisöllisyys nousivat näkyvästi esiin. Vihdoinkin oli aikaa tutustua toisiin paremmin, totesi moni loppukeskustelussa. Vaikka on käynyt neljä vuotta samoilla luennoilla, ei toiseen niin vain ole ehtinyt tutustua.

Gradunteko on paljolti yksinäistä puuhaa. Moni kamppailee motivaation, itsensä piiskaamisen ja aikataulujen kanssa. Myös sivunumeroinnin asetukset ja lähdeviittaustekniikat voivat mietityttää. Näiden kysymysten ja teemojen jakaminen muiden kanssa auttaa paljon. Vertaistuen ja yhteisöllisyyden merkitys on iso.

Aloin ajatella, että tällainen alkutsemppaus (tai puolivälin tsemppaus) tulisi järjestää säännöllisesti osana jokaista graduseminaaria. Se voisi olla jopa suotuisampi tapa kuin säännölliset viikoittaiset tapaamiset seminaarihuoneessa. Aina ei voida lähteä ”korpiseminaariin” herkkupatojen ääreen, mutta samaa ideaa voisi soveltaa yliopiston salissakin. Ei tarvita kuin yhteinen aika, vaikka kokonainen päivä ja illanvietto, yhteisen asian äärellä. Luultavasti pyrinkin tulevissa graduseminaareissani uudenlaiseen aikatauluun, jossa viikoittaisia tapaamisia korvaavat, ainakin osin, muutamat päivän tai parin istunnot. Se tekemisen meininki ja yhteisöllisyyden imu on silloin vahvempi.

Sama pätee moneen muuhunkin asiaan kuin graduseminaariin. Yhdessäolo, tutustuminen ja yhteiset tavoitteet lähentävät, kun puuhataan yhteistä hanketta. Eikä virtuaalinen kohtaaminen ja sähköinen viestinvaihto kunnolla korvaa oikeaa kohtaamista, ainakaan minun mielestäni. Tarvitaan sitä, että istutaan saman pöydän ääressä ja välillä lähdetään vaikka yhdessä kahville.

Opiskelijat saattavat siis kaivata gradutöihin enemmän yhdessä tekemistä, vaikka yksinäistä opinnäytetyötä tekevätkin. Sen sijaan yhteisiä projekteja, ryhmätöitä, tulisi monen opiskelijan mielestä olla kursseilla maltillisesti. Moni opiskelija on kommentoinut, että ryhmätöiden tekeminen voi olla käytännössä hankalaa. Näin on eritoten silloin, jos ryhmätöitä tulisi edistää luentojen ulkopuolella. Jo kolmen hengen ryhmässä yhteisten aikataulujen laatiminen voi olla vaikeaa. Monella saattaa vielä olla ryhmätöitä useilla eri kursseilla samanaikaisesti. ”Älä vaan teetä meillä sillä kevään kurssilla ryhmätöitä”, sain juuri kuulla. ”Paitsi sellaisia, joita tehdään luennoilla”, kuului jatko.

Yhdessä ja ryhmissä kannattaa tehdä juttuja. Meiltä valmistuvat kandidaatit ja maisterit lähtevät työelämään, jossa yhteistyöprojekteja tullee riittämään. Näitä taitoja kannattaa tietenkin harjoitella yliopistoissakin. Ei tehdä näistä opiskelijoille kuitenkaan tarpeettoman hankalia. Jos ryhmätyöt vaativat työskentelyä luentosalin ulkopuolella, varataan kurssisuunnitelmissa aikaa ryhmien itsenäiselle työskentelylle.

Opiskelijat tekevät sekä yksin että yhdessä, aina kuitenkin hyvin suunnitelluilla kursseilla. Olkoon se mottoni kursseja valmistellessa.


Terhi Ainiala

Kirjoittaja on suomen kielen yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa ja Tieteentekijöiden liiton varapuheenjohtaja. 

Kirjoitus on julkaistu myös HYTin jäsenlehdessä 4/2015


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja