Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
16.2.2017 9.56

Salaiset rekrytoinnit

Eeva Rantala

Yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstön rekrytoinnit eivät ole enää avoimia. Hakijoiden on vaikea päästä selville, millä perusteilla valinnoista on päätetty. Kriteerit saattavat olla jotain muuta kuin hakuilmoituksessa on ilmoitettu. Tenure track -rekrytoinneissa vaikuttaa siltä, että katsotaan ensin, ketä on hakijoina ja päätetään kriteereistä sitten. Hakijoilla ei ole näissä rekrytoinneissa oikeusturvaa. Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala kirjoittaa salamyhkäisiksi muuttuneista rekrytoinneista.

Julkisia virkoja koskevat kelpoisuusvaatimukset eivät koske yliopistoja, koska yliopiston henkilöstö on työsopimussuhteessa yliopistoon. Siten esimerkiksi perustuslaissa säädetyt yleiset nimitysperiaatteet eivät koske yliopistoja. Henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista on säännöksiä yliopistojen johtosäännöissä. Yliopistolaissa määritellään erikseen ainoastaan professorin tehtävät. Professorin neljä perustehtävää ovat: harjoittaa ja ohjata tieteellistä tutkimustyötä, antaa tutkimustyöhön perustuvaa opetusta, seurata tieteen kehitystä, osallistua alallaan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Yliopistolaissa on määrätty myös professorin valintaan liittyvästä asiantuntijamenettelystä.

Yliopistojen on noudatettava hyvän hallinnon periaatteita. Mäenpään (Mäenpää, Yliopistolaki 2009) mukaan henkilöstön ottamista koskevia päätöksiä tehtäessä yliopisto ei varsinaisesti hoida julkista hallintotehtävää, vaan toimii lähinnä työnantajan asemassa. Henkilöstön valintaan liittyvä päätöksenteko ei myöskään ole varsinaisesti hallintoasian käsittely.

Osa yliopistoista on siirtynyt professuureista lähes täysin tenure track -rekrytointeihin, jolloin tehtävä saattaa olla auki siten, että hakijoista riippuen valitaan joko assistant professoriksi, associate professoriksi tai professoriksi. Tällöin hakijat eivät voi etukäteen tietää, mitä kriteereitä valinnassa noudatetaan. Tutkimusala voi olla myös hyvin väljästi määritelty, joten senkään perusteella ei voi tietää, kenellä hakijoista on mahdollisuuksia jatkoon.  Professorin valintaa koskevat määräykset yliopistolaissa eivät koske ottamista assistant tai associate professorin tehtäviin.

Koska valintamenettelystä määrätään lähinnä yliopiston johtosäännössä, voivat valintamenettelyt vaihdella eri yliopistoissa. Yleensä tehtävä tulisi ilmoittaa julkisesti haettavaksi, koska näin toteutuu parhaiten yhdenvertaisuus, avoimuus ja kilpailu hakijoiden välillä.  Julkisuuslain perustella hakemus tulee julkiseksi, kun se on saapunut yliopistoon (JulkL 7.1 §). Opetus- ja tutkimustehtävien valintaan liittyvät asiantuntijalausunnot ovat julkisia, samoin hakijoiden pätevyyteen liittyvä vertailu (Mäenpää, Yliopistolaki, 2009, s. 182).

Yliopistolaki ei määrittele perusteita, joiden mukaan vertailu tehtäviin hakeneiden kesken olisi tehtävä. Yleinen lähtökohta on, että arvioidaan kelpoisuutta ja pätevyyttä. Tutkijoiden työhönoton säännöstö sisältää EU:n komission yleisiä suosituksia tutkijoiden valinnassa noudatettavista periaatteista ja vaatimuksista.

Esimerkiksi erään yliopiston hakuilmoituksessa apulaisprofessorin tehtävään on ilmoitettu: "Tenure track -urapolun apulaisprofessorin tehtävään haetaan lahjakasta urapolun alussa olevaa tieteellistä potentiaalia osoittanutta tutkijaa. Tehtävän tarkempi sisältö määritellään myöhemmin tehtävää hakeneiden ansioiden ja tieteellisen uran pituuden perusteella". Tällaisista hakumenettelyistä tulee Tieteentekijöiden liittoon yhteydenottoja, kun hakija on ollut tyytymätön prosessiin.  Hakumenettely jättääkin yliopistolle todella avoimet valtuudet määritellä tehtävän sisältö ”halutun henkilön” mukaan. Kun valitaan potentiaalisia henkilöitä, on samalla väliinputoajiksi jäämässä pitkän yliopistouran tehneitä dosenttitasoisia henkilöitä. Valitusoikeutta valinnasta ei ole. Työsopimuslain syrjintäkieltoja ja tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain säännöksiä on noudatettava henkilöstöä otettaessa.

Valtion virkamieslakiin on nyt kaavailussa muutos, jonka mukaan virkavalinnoista olisi valitusoikeus lukuun ottamatta valtioneuvoston nimittämiä virkamiehiä. Yliopistojen valinnat jäävät edelleenkin salamyhkäisiksi.

                                                                                                                                                

Eeva Rantala   

Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja                                


Palaa otsikoihin | 3 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
17.2.2017 7.19
Stepan Gagarin
Epäkohtia riittää rekrytoinneissa
Ihmisten palkkaaminen (eli ottaminen rekryyteiksi) yliopistoihin menee paljolti Eeva R:n kuvaamalla tavalla. Professori Olli Mäenpään tulkinnat asiakirjojen julkisuudesta pitäisi edes yrittää ottaa todesta yliopistoissa, mutta kun ei. Luottamusmiehilläkin on yhä vähemmän keinoja ja valtuuksia puuttua "ohareihin", joihin törmää tämän tästä. Tenure track -urapolussa on näkynyt epämääräisyyttä ja eriarvoistavaa kohtelua sen suhteen, miten alemmalta tasolta voidaan nousta ylemmälle. Näistä kun ei ole ensimmäistäkään säännöstä olemassa.
20.2.2017 10.19
O Miettinen
Näin toimitaan, koska kukaan ei uskalla valittaa
Yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilökunnan rekrytointi on ollut aivan karmeaa katsottavaa vuoden 2009 fantastisen uudistuksen jälkeen. Julkaistaan ilmoitus tekstillä X ja valitaan perustein Y, eikä perusteista kerrota mitään edes kysyttäessä. Edes siis asianosaisille, joille kuuluisi jo lainkin mukaan kertoa valinnan perusteista. Ja näin tuntuu tapahtuvan nykyisin 8 kertaa kymmenestä. Kilpailu on mennyt niin kiivaaksi ja raa'aksi, että kaikenlainen vilunki on nykyään edellytettyä, ei anää ainoastaan sallittua. Suurimpina kärsijöinä tässä ovat ne oikeasti tieteeseen panostaneet, jotka eivät ole halunneet kepulikonsteihin (vielä) sortua. Kaikki yliopistojen työpaikat (letorit ja professorit) ovat eläkepaikkoja, niistä ei kukaan potkuja saa, hoiti hommansa miten vaan, joten jokainen kepulikonstein menetetty tehtävä on pois lahjakkailta tutkijoilta.
21.2.2017 20.14
Marko Lamberg
Todella hyvä kirjoitus
Hyvä, että näistä sisäänlämpiävistä rekrytointikäytännöistä aletaan viimein puhua, kuten myös Hesarin mielipidepalstalla viime viikonloppuna. Kilpailu paikoista on kovaa, mutta ikävintä on, että salailukulttuuri tuntuu vain lisääntyvän yliopistoissa. Tähänkö yliopistoreformilla tähdättiin?

Itsekin olen kokenut, useassakin hakuprosessissa. miten oppiaineen ulkopuoliset hakijat eivät välttämättä saa hakuprosessista muuta tietoa kuin aikanaan sen, kuka tehtävään on nimitetty. Tietysti paikalliset hakijat ovat paremmin informoituja. Ja nk. shortlistaukset tehdään useimmiten yliopistoissa tai tiedekunnissa tai oppiaineissa paikallisin voimin, joten mahdolliseen asiantuntija-arviointiin lähtevien joukossa tuntuvat usein olevan yliedustettuina paikalliset hakijat. Aina ei edes käytetä yliopiston ulkopuolisia arvioitsijoita, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

Näistä voisi tilittää vaikka kuinka paljon. Surullisinta mielestäni on se, että sukupolvet vaihtuvat, mutta huonot käytännöt tuntuvat juurtuvan, koska enemmistö omaksuu ne tai ainakin vaikenee, koska ei halua vaarantaa omaa asemaansa.