Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
30.11.2015 10.53

Tarvitaan syitä surkutella

Jussi Vauhkonen

"Tieteentekijöitä yhdistää tieteellisen tiedon tuottaminen, soveltaminen ja ymmärrys tutkitun tiedon merkityksestä yhteiskunnassa, niin kuin liiton uudessa strategiassa linjataan. Tiedon tuottamista, soveltamista ja ymmärrystä tarvitaan yhä enemmän ja yhä useammassa organisaatiossa myös varsinaisten tutkimusyhteisöjen ulkopuolella. Tätä valoisaa tulevaisuutta vain on tällä hetkellä vaikea nähdä yliopistojen sisällä. Maan hallituksen asiana on lopettaa pelon lietsominen ja osaamisen vähättely ja rakentaa yliopistojen rahoitukseen tulevaisuuspaketti. Yliopistojen johto sen sijaan ottakoon asiakseen huolehtia siitä, että yliopistolaisilla on syy surkutella alanvaihtajaa oikein porukalla!" Liiton varapuheenjohtaja Jussi Vauhkonen kirjoittaa blogissa alanvaihtamisesta.

Vaihdoin viime keväänä alaa runsaat kymmenen vuotta kestäneen pätkätutkijuuden jälkeen. Hain valtion tiedehallinnosta virkaa ja sain sellaisen. Ratkaisu oli pitkän harkinnan tulos, eikä alkujaan minulle lainkaan itsestään selvä. Olinhan tähdännyt nimenomaan akateemiselle uralle ja tottunut monen tutkijan tavoin pitämään “hallintoa” pääasiassa eriasteisten päänsärkyjen aiheuttajana. Mielessä kävi sekin, että ankarasti kilpaillussa tutkimuksen maailmassa siirtoni ei näyttäne ainakaan voittajan valinnalta.

Näistä lähtökohdista oli luontevaa asettua valmiiksi jonkin verran puolustuskannalle. Koetin sorvailla ylevän oloisia perusteluja ammatinvaihdolle, sellaisia, jotka saisivat liikkeen näyttämään loogiselta jatkumolta tutkijana etenemiselle. Kunhan eivät ryhtyisi surkuttelemaan!

Selittelyn tarvetta ei syntynyt. Koskaan ei ole facebook-päivitykseni saanut yhtä monta tykkäystä kuin se, jossa kerroin aloittavani valtion virkamiehenä. Onnitteluja sateli kadulla kävellessä puolitutuiltakin, eikä yksikään kysynyt, miksi vaihdoin alaa. Jos koetin oma-aloitteisesti perustella valintaani, sain osakseni  kummastuneita katseita. Mitäs siinä itsestäänselvyyksiä selität, hieno juttu, että pääset pois!

Toki on niin, että suuri osa tutkijakoulutuksen saaneista joutuu jättämään yliopiston jo siksikin, ettei pestejä ole joka tohtorille. Yliopistolaitoksen näkökulmasta on kuitenkin välttämätöntä löytää pyramidin kaventamiseen jokin muu keino kuin henkilöstön pahoinvointi. Tavoite kai olisi, että alaa vaihtavat ennen muuta ne, joiden vahvuudet pääsevät paremmin esiin muissa hommissa, eivätkä vain ne, jotka eivät enää kestä työympäristön ongelmia. 

Tässä piilee tarinan opetus yliopistojen toimivalle johdolle. Tuttavapiirini, josta edellä kerroin, koostuu voittopuolisesti humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen tutkijoista, lähinnä nelikymppisistä naisista ja miehistä, joiden väittelystä ei vielä ole kulunut kovin monta vuotta. He ovat sitä joukkoa, jonka noin vuosikymmenessä olisi noustava oman alansa johtoon professoreina tai muuten näkyvinä tieteentekijöinä. Sen vuosikymmenen maisema näyttää nyt kuitenkin sellaiselta, että yliopiston jättävää kollegaa pidetään sekä järkevänä että onnekkaana.

Tieteentekijöitä yhdistää tieteellisen tiedon tuottaminen, soveltaminen ja ymmärrys tutkitun tiedon merkityksestä yhteiskunnassa, niin kuin liiton uudessa strategiassa linjataan. Tiedon tuottamista, soveltamista ja ymmärrystä tarvitaan yhä enemmän ja yhä useammassa organisaatiossa myös varsinaisten tutkimusyhteisöjen ulkopuolella. Tätä valoisaa tulevaisuutta vain on tällä hetkellä vaikea nähdä yliopistojen sisällä. Maan hallituksen asiana on lopettaa pelon lietsominen ja osaamisen vähättely ja rakentaa yliopistojen rahoitukseen tulevaisuuspaketti. Yliopistojen johto sen sijaan ottakoon asiakseen huolehtia siitä, että yliopistolaisilla on syy surkutella alanvaihtajaa oikein porukalla!


Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi