Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
9.5.2018 11.18

Terveiset Eurodoc 2018 -konferenssista: 10 tapaa parantaa nuorten tutkijoiden tilannetta

Lotta Alhonnoro, Sanna Rantakömi, Miia Ijäs-Idrobo

Tieteentekijöiden liiton nuorempien tutkijoiden urakysely paljasti nuorten tutkijoiden uranäkymien epävarmuuden. Kyselyn tuloksia esiteltiin liiton järjestämässä Eurodoc 2018 -konferenssissa ”Research career – a living dream?” Tampereella 18.–19.4.2018. Tutkijoiden huoli kuultiin ja aiheeseen tartuttiin kattavasti myös mediassa. Nyt on ratkaisujen aika. Nuorempien tutkijoiden työryhmän Lotta Alhonnoro, Sanna Rantakömi ja Miia Ijäs-Idrobo tarjoavat 10-kohtaisen listan tutkijoiden tilanteen parantamiseksi.

Tieteentekijöiden liiton nuorempien tutkijoiden urakysely paljasti nuorten tutkijoiden uranäkymien epävarmuuden. Tuloksia esiteltiin Tieteentekijöiden liiton järjestämässä Eurodoc 2018 konferenssissa ”Research career – a living dream?” Tampereella 18.–19.4.2018. Tulokset ovat karua luettavaa. Yli 70 % nuorista tutkijoista kokee huolta työuran epävarmuudesta. Yli puolet (58,4 %) on harkinnut siirtymistä yksityiselle sektorille ja lähes puolet (48,7 %) on pohtinut siirtymistä kokonaan toisiin tehtäviin.

Tuodessaan esiin nuorten tutkijoiden haastavan tilanteen, kysely alleviivaa myös paljon laajempaa, yhteiskuntamme tulevaisuuden suuntaa ja menestystä määrittävää kohtalon kysymystä: Kuinka turvata tieteen ja tutkimuksen taso Suomessa? Kuinka esiin nousseet epäkohdat selätetään ja kuinka tutkijanurasta saadaan houkuttelevampi?


Tartuimme härkää sarvista ja loimme 10-kohtaisen listan nuorempien (ja myös pidemmälle urallaan ehtineiden) tutkijoiden tilanteen parantamiseksi.


1. Nuorten tutkijoiden epävarman aseman tiedostaminen ja esiin nostaminen on alku asian ymmärtämiselle. Päätöksentekijät tulee saada ymmärtämään, mistä on kyse. Tampereella järjestetyssä Eurodoc-konferenssissa esitelty Tieteentekijöiden liiton nuorempien tutkijoiden urakysely nosti esiin näitä ongelmia. Tarkoituksena on avata dialogi korkeakoulutuksen ja tutkimuksen suunnasta. Nyt on lähdettävä hakemaan ratkaisuja.


2. Pidemmät työsuhteet mahdollistavat tutkimukseen uppoutumisen sen sijaan, että aika kuluisi jatkuvaan rahanhakuun ja stressiin tulevasta. Vakaammissa työoloissa luovuus lisääntyisi ja tutkimuksen laatu paranisi, kun tehokas ajankäyttö voidaan kohdistaa itse tutkimukseen.


3. Nuorten tutkijoiden uran alku on riippuvainen hyvästä ohjauksesta. Nuori tutkija ei ole vielä itsenäinen tutkija, vaan kasvaa kokeneen ohjaajan/ohjaajien opastuksella itsenäiseksi tieteentekijäksi. Ohjausprosessin tulee olla dialogi, jossa nuori tutkija voi esittää kysymyksiä ja tuoda myös esiin oman epävarmuutensa. Kyseessä on kasvuprosessi tutkijaksi. Hyvä keskusteluyhteys ohjaajan ja ohjattavan välillä on ensiarvoisen tärkeää. Ohjaajan tulee tuntea vastuunsa, ja ohjaajakin voi tarvita koulutusta ja tukea, koska tavat ohjata ja tehdä tiedettä ovat jatkuvassa muutoksessa. Yksilöllinen ohjaus tulee myös huomioida. Kansainväliset tutkimustulokset (T. M. Evans et al. Nature Biotech. 36, 282–284; 2018) viittaavat siihen, että ongelmat ohjauksessa lisäävät nuoren tutkijan epävarmuutta työssään sekä mahdollisia mielenterveysriskejä. Vastaavasti ohjauksen laatuun panostamalla tuetaan myös (nuorten) tutkijoiden työhyvinvointia.


4. Tieteellisen ohjauksen lisäksi tarvitaan uraohjausta. Lähes 70% urakyselyyn vastanneista ei ollut saanut minkäänlaista uraohjausta. Samaan aikaan paikkoja akatemiassa aukeaa väistämättä vain osalle. Nykyään enemmistö tohtorintutkinnon suorittaneista siirtyy yliopistosektorin ulkopuolelle. Eurodoc-konferenssissa moni puhuja totesi, ettei tämä ole sellaisenaan hyvä tai huono asia, vaan fakta nykytilanteesta, johon tulee sopeutua. Yliopistojen tulisikin tarjota uraohjausta, ja yhdessä valtion ja alueellisten päättäjien kanssa pohtia, kuinka tutkijakoulutuksen saaneiden kyvyt ja osaaminen saadaan paremmin yhteiskunnan ja eri työelämän sektoreiden käyttöön.


5. Tutkimusrahoituksen hakeminen ja siihen saatava apu on todella tärkeää. Väitöskirjaa tekevä tutkija saa neuvoja ohjaajiltaan tutkimusrahoituksen hakemiseen. Suuremmat projektit vaativat kuitenkin myös laajempaa tietämystä eri rahoitusmuotoihin liittyvistä seikoista. Moni tutkija kokee tarvitsevansa apua niiden rahoitushakemusten kanssa, joihin liittyy esimerkiksi erilaisten kulujen, laitteiden ja reagenssien listaaminen osaksi rahoitushakemusta palkka- tai apurahakustannusten lisäksi.


6. Työterveyspalveluiden laajentaminen apurahatutkijoille. Työsuhteessa olevat ja apurahalla toimivat tutkijat ovat eriarvoisessa asemassa keskenään, vaikka työskentelisivät vierekkäisissä työhuoneissa. Yksi tapa parantaa apurahansaajien tilannetta olisi saada heidät työterveyspalveluiden piiriin.


7. Tutkijaksi pätevöitymisen ei pääty tohtorintutkintoon. Kuten mikä tahansa työ, myös tutkijan työ on elinikäinen oppimisprosessi, jonka tukemisessa yliopistoilla ja tutkimusinstituutioilla on keskeinen rooli. Esimerkiksi nuorempien ja pätevöityneempien tutkijoiden välinen mentorointi-järjestelmä ja sen kautta saatava tuki voisi olla hyödyllinen matkalla kohti tutkijaksi pätevöitymistä. Varttuneempien tutkijoiden ja ohjaajien tukeminen parantaa myös yliopistoissa annettavan opetuksen ja ohjaamisen laatua.


8. Nykyään itsensä brändääminen on myös osa tutkijana oloa. Tämä ei saa kuitenkaan mennä substanssiosaamisen edelle, vaan tiedon ja taidon tulee olla edelleen ratkaisevassa asemassa.


9. Tieteen popularisoiminen eli oman tutkimuksen tekeminen näkyväksi muutenkin kuin tiedepiireissä on tärkeätä. Osallistuminen julkiseen keskusteluun rohkaisee myös median edustajia löytämään ja hyödyntämään uusia asiantuntijoita monipuolisesti.


10. Verkostoituminen oman alan ja myös muiden tieteenalojen välillä on merkittävää. Eri tieteenalojen väliset tutkimusprojektit tieteenalojen rajapinnoilla voivat avata uusia innovaatioita. Kansainvälinen ja sektoreiden välinen liikkuvuus ovat tärkeä osa verkostoitumista, mutta esimerkiksi kansainvälisyyttä voidaan edistää myös muulla yhteistyöllä kuin siirtymällä pitkiksi ajoiksi paikasta toiseen. Liikkuvuudessa ja sen toteuttamisessa tulee huomioida tutkijoiden tasa-arvo. Etenkin nuoremmat tutkijat kohtaavat haasteita yhdistää tutkimustyön lisääntyvät vaatimukset ja mahdollisesti samaan aikaan aluillaan oleva perhe-elämä. Täten alalla tarvitaan sekä tukea liikkuvuuden mahdollistamiseen, mutta myös muunlaisen kansainvälistymisen ja verkostoitumisen tunnistamista.


Kirjoittajat:

Lotta Alhonnoro, Tieteentekijöiden liiton varapuheenjohtaja, liiton nuorempien tutkijoiden työryhmän puheenjohtaja

Sanna Rantakömi, Nuorempien tutkijoiden työryhmän jäsen

Miia Ijäs-Idrobo, Nuorempien tutkijoiden työryhmän jäsen, Eurodoc 2018 projektikoordinaattori

Kirjoittajat olivat järjestämässä ja osallistuivat Tieteentekijöiden liiton ja Euroopan nuorempien tutkijoiden verkoston Eurodoc 2018 konferenssiin Tampereella 18.-19.4.2018. 


Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi