Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
3.5.2018 9.52

Tieteentekijä – jäsenenä vaikutat liiton toimintaan

Linda Hart

"Tieteentekijöihin liittyy jatkuvasti uusia jäseniä, mutta jäseniämme myös eroaa eri syistä. Joskus, onneksemme aika harvoin, syynä on tyytymättömyys liiton tai keskusjärjestön toimintaan. Ymmärrämme, että toimintatapamme ja kaikki linjauksemme eivät voi tyydyttää jokaista jäsentämme tai liiton jäsenyyttä harkitsevaa. Toivomme, että he pystyvät järjestäytymään toiseen sellaiseen liittoon, joka pystyy valvomaan heidän etujaan sekä valtakunnallisesti että työpaikoilla. Iloksemme voimme kuitenkin todeta, että tapamme toimia saa myös kannatusta. Erityisesti kevään aktiivimallimielenosoituksen sekä työtaistelu-uhkan ja Helsingin yliopiston lakon jälkeen jäsenmäärämme ovat kääntyneet selvään nousuun." Helsingin yliopiston tieteentekijöiden puheenjohtaja Linda Hart tarkastelee jäsenyyttä liiton blogissa.

Tieteentekijöiden liitto on ollut esillä sosiaalisessa mediassa jäsenensä, kosmologi Syksy Räsäsen eron vuoksi. Liitosta eroamisen syyksi  Räsänen ilmoittaa Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderin julkiset kommentit ja työmarkkinakeskusjärjestöjen linjaukset ”aktiivimallista”. Fjäderin some-viestinnän ja muiden ulostulojen aiheuttama protestiero on suunnattu kritiikiksi Akavaa kohtaan, mutta valitettavasti se kohdistuu etenkin Tieteentekijöiden liittoon. Vaikka Tieteentekijöiden liittoon on viime aikoina liittynyt runsaasti uusia jäseniä, jokaisen jäsenen eroaminen on tappio.

Ammattiliitot jäsenyhdistyksineen ovat itsenäisiä toimijoita, jotka ovat muun muassa yhteiskunnallisen vaikuttamisen tiimoilta järjestäytyneet kolmeksi työmarkkinakeskusjärjestöksi. Keskusjärjestöt ovat vanhastaan ilmentäneet työmarkkinoiden moninaisuutta. Akava on korkeakoulutettujen keskusjärjestö, ja muita työmarkkinakeskusjärjestöjä ovat Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK. Yliopistoissa on useiden eri ammattiliittojen ja kaikkien keskusjärjestöjen alaisia paikallisyhdistyksiä, kuten esimerkiksi Tieteentekijöiden liiton, Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n, Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliiton YHL:n sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n paikallisyhdistyksiä.

Syksy Räsänen sanoo liittyvänsä Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n ja Palkansaajajärjestö Pardian alaiseen Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliittoon (YHL). Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL edustaa etupäässä yliopistoissa työskentelevää hallinto- ja tukitoimintohenkilökuntaa. STTK:n jäsenliittojen jäsenistä noin 25 % on suorittanut ammattikorkeakoulututkinnon ja 4 % on yliopistotutkinnon. Akavan jäsenliittojen jäsenistä 80 prosenttia on suorittanut vähintään alemman korkeakoulututkinnon. Akavan jäsenliittojen jäsenistä tieteellinen jatkotutkinto noin viidellä prosentilla. Tieteentekijöiden liiton viimeisimmän, vuonna 2016 tehdyn jäsenkyselyn mukaan liiton noin 7000 jäsenestä lähes kaksi kolmasosaa eli 64 prosenttia on suorittanut tieteellisen jatkotutkinnon.

Yliopistoissa työskentelevät tutkimus- ja opetushenkilökuntaan kuuluvat valitsevat järjestäytyessään ammattiliittonsa vapaasti, ja osa taas ei järjestäydy. Keskeinen syy kuulua tiettyyn ammattiliittoon on, että sillä on paikallista edustusta ja luottamushenkilötoimintaa työpaikalla. Toinen, ehkä keskeisempikin syy kuulua tiettyyn liittoon on se, että kyseinen liitto on mukana neuvottelemassa omaa alaa ja työpaikkaa koskevasta työehtosopimuksesta. Kolmantena syynä voi nimetä ammattiyhdistysten yhteiskunnallisen merkityksen ja roolin yliopistoyhteisön sisäisessä toiminnassa.

Ammattiliiton tehtävä yliopistolla

Yliopistoissa toimivien ammattiliittojen toistaiseksi ratkaisevin koetus oli kuluneen talven työehtosopimusneuvotteluprosessi ja sitä seurannut työtaistelu. Neuvottelutoiminnan osalta Tieteentekijöiden liitto kuuluu Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestöön JUKOon. Tieteentekijöiden liitto toi neuvotteluihin etenkin uransa varhaisvaiheessa olevien tutkijoiden näkökulmaa, määräaikaisten yliopistolaisten ongelmia sekä ajaen niiden jäsenten etuja, jotka tekevät sekä opetus- että tutkimustyötä. Liiton yhteiskunnallinen tehtävä ulottuu myös niihin asioihin, joista työehtosopimusneuvotteluissa ei päätetä. Liiton on yhtä lailla pidettävä myös alati kasvavan apurahatutkijajoukon puolta.

Kevään 2018 lakkovaroitusten sarja ja lopullinen pistelakko Helsingin yliopistolla toteutuivat yhteistyössä pardialaisen YHL:n ja SAK:n piirissä toimivan JHL:n kanssa. Lopullisen neuvottelutuloksen aikaansaaminen todennäköisesti oli riippuvainen Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n julkistamasta tukilakosta, joka olisi osunut yliopistosektorin pistelakkojen toiselle päivälle 7.3.2018. Yhteistyö eri keskusjärjestöihin kuuluvien liittojen välillä oli hyvää sekä valtakunnallisesti että paikallisesti.

Eri työntekijäryhmien edunvalvonnan ja yhteiskunnallisen joukkovoiman kannalta on tärkeää, että yliopistossa toimiva tieteentekijä on järjestäytynyt, riippumatta siitä mihin liittoon hän päättää kuulua. Järjestäytymisaste lähettää jo sellaisenaan viestin työnantajapuolelle kentän valmiudesta, ja antaa kaikupohjaa yhdistyksille paikallisessa asioihin vaikuttamisessa. Valtakunnallisena tasolla Tieteentekijöiden liitto on ottanut näkyvän roolin yliopistoleikkauksien vastaisessa kamppailussa sekä tieteen aseman puolestapuhujana. Se on nostanut onnistuneesti julkiseen keskusteluun huolestuttavasti kiihtynyttä aivovuotoa sekä nuorempien tutkijoiden asemaan liittyviä polttavia ongelmia.

Keskusjärjestön poliittinen rooli

Tieteentekijöiden aktiiveissa on monenlaista poliittista taustaa ja vakaumusta edustavia jäseniä oikealta vasemmalle. Ristiriitaiseksi osoittautunut ja laajaa vastustusta herättänyt aktiivimalli on hyvä esimerkki asiasta, jossa yksittäiset ammattiliitot ovat harjoittaneet keskusjärjestöstä poikkeavaa itsenäistä linjaa. Akavan ratkaisu ei sitonut jäsenjärjestöjä, ja muun muassa Insinööriliitto, Akavan Erityisalat ja Talentia lähtivät mukaan aktiivimallin vastaiseen mielenosoitukseen. Tieteentekijöiden liiton paikallisyhdistys Helsingin yliopiston tieteentekijät ry tuki aktiivimallin vastaista mielenosoitusta, ohjeisti jäseniään, miten siihen on mahdollista osallistua ja oli mukana mielenilmauksessa. Jyväskylän tieteentekijät puolestaan sopivat yhteiskuljetuksesta mielenosoitukseen yhdessä SAK:n kanssa.

Viime kädessä kyse on siitä, pitääkö protestieroa tehokkaampana vaikuttamisen keinona kuin aktiivisuutta oman ammattiyhdistyksen sisällä. Nämä ratkaisut ovat aina yksilöllisiä, ja eroamisella voi toisinaan olla tarpeellinen herättelevä vaikutus. Liittonsa voi valita myös poliittisten painotusten perusteella. Mikäli Akavan puheenjohtajan ulostulot aktiivimallin tiimoilta ovat poliittinen tai vakaumuksellinen este akavalaiseen liittoon kuulumiselle, niin yhtä lailla voi huomauttaa, että aktiivimallin kehitteli STTK:n pääekonomisti Ralf Sund.

Ei ole silti mielekästä pitää keskusjärjestön pääekonomistin toimia yksittäisiä ammattiliittoja leimaavana asiana. Esimerkiksi yliopistolla toimiva YHL suorastaan kannusti jäseniään allekirjoittamaan aktiivimallin vastaisen kansalaisaloitteen. Samalla tavoin Sture Fjäderin ulostulot ja toiminta keskusjärjestön puheenjohtajana voivat herättää närää, mutta Akavan ratkaisu pidättäytyä keskusjärjestönä aktiivimallin mielenilmauksista ei varsinaisesti eronnut STTK:n samanlaisesta ratkaisusta. Kummassakin tapauksessa keskusjärjestö jättäytyi sivuun, mutta antoi liitoille mahdollisuuden päättää itse osallistumisestaan protestiin.

Keskusjärjestön puheenjohtaja on jäsenjärjestöjen välisessä demokraattisessa prosessissa valittu henkilö, joka vaihtuu viimeistään siinä vaiheessa, kun hän ei voi sääntöjen mukaan enää saada jatkokautta. Toivottavaa olisi, että vastikään historiallisen työtaistelun kokenut ja JUKOn suunnalta tunnustusta lakkovalmiudestaan saanut yliopistoissa työskentelevä väki näyttelisi aktiivista roolia uuden puheenjohtajan valinnassa. Tässä suhteessa myös jäsenistöllä ja kenttäväen äänellä on merkitystä Akavan tulevaisuudesta päätettäessä. Ennen kaikkea se on ääni, jolla on todennäköisesti suurempi vaikutus liiton sisällä kuin sen ulkopuolella.


Linda Hart

Helsingin yliopiston tieteentekijöiden puheenjohtaja

 

 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja