Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
4.10.2017 17.40

Tieteentekijöiden liitto 50 vuotta: Rohkeasti eespäin!

Maija Mattila

"Ehdotukseni Tieteentekijöiden liiton ja viisikymppisiä viettävien paikallisyhdistysten seuraavalle puolivuosisadalle on tämä: niin tärkeitä kuin palkka- ja muut työehtokysymykset ovatkin (ja ne ovat!), älkäämme jääkö nuhjaamaan neuvotteluihin suljettujen ovien taakse. Meidän on ajateltava itsenäisesti, oltava kampuksilla ja kaduilla, puhuttava, mobilisoitava", kirjoittaa blogissa Tampereen yliopiston tieteentekijöiden (Tatte) puheenjohtaja Maija Mattila. Tatten juhlaseminaari 3.10. oli otsikoitu "Miten pelastaa satavuotiaan Suomen sivistys?".

Ihmisen ajatukset eivät ole alkuperäisiä siinä mielessä, että kukaan päätyisi ajattelemaan ajatuksiaan tyhjiössä. Ajatuksemme ovat toisin sanoen aina lainaa muilta – ehkäpä hiukan jalostamme niitä eteenpäin. Yleensä puhetta tai blogikirjoitusta kirjoittaessa ihminen kuitenkin yrittää löytää jonkin oman ajatuksen ja argumentin, muiden ajatuksia yhdistelemällä. Tällä kertaa joudun kuitenkin siteeraamaan pitkästi lähes suoraan.

 

Yliopistotutkija Hanna Kuuselan mukaan maailma ei ole menossa hyvään suuntaan. Esimerkeiksi hän mainitsee vihanlietsonnan, fasismin, populismin ja ilmastonmuutoksen. Mitä virkaa on yliopistolla, joka pyrkii seurailemaan ympäröivän yhteiskunnan tuhoon johtavaa toimintalogiikkaa? Ei mitään, hän vastaa, ja vaatii yliopistolta omaehtoista, itsenäistä toimintaa. Yliopistojen on keskityttävä luomaan parempaa maailmaa. Nykymaailmassahan paremman maailman luomisesta ei palkita vaan päinvastoin. Kuuselan mukaan rahaa pystyy tekemään, jos vain haluaa. Sitä voi tehdä tuhoamalla kansantalouksia, ympäristön, työmarkkinat. Tällaista voitontavoittelun logiikkaa yliopiston ei tule noudattaa.

 

Yliopistojen on Kuuselan mukaan sen sijaan toimittava paremman maailman hautomoina. Koulutusleikkauksilla on ehkä tuhottu jo yksi ikäluokka, mutta instituutioiden murentamisella tiedemaailmassa ja akatemiassa voidaan tuhota vielä useampikin sukupolvi. Tieteen on pidettävä kiinni etenkin tieteen syntymisen perusperiaatteesta, siitä, että tiedeyhteisön sisäinen toiminta määrittelee sen, mihin suuntaan tiede kehittyy. Ei pidä alistua talouselämän lainalaisuuksiin.

 

Muun muassa näin Kuusela puhui 3.10.2017 Tampereen yliopiston tieteentekijöiden (Tatten) 50-vuotisjuhlaseminaarissa ”Miten pelastaa satavuotiaan Suomen sivistys?”. Seminaarin muut puheenvuorot pitivät kasvatustieteiden ylioppilas Milka Hanhela, tietokirjailija Ville Lähde ja professori Petri Mäntysaari. Puheet olivat älyllisesti ja retorisesti upeita ja saivat minut muistamaan, miksi yliopisto on niin erityislaatuisen hieno instituutio. Samalla seminaarin pieni yleisömäärä sai pohtimaan, eikö kysymys sivistyksestä enää kiinnosta, vai onko kyse siitä, että ammattiyhdistystoimintaa ei koeta omaksi.

 

Ehkä kyse on molemmista. Yhdistelmä yliopistolakiuudistusta vuosikymmenen vaihteessa ja koulutusleikkauksia on tehnyt yliopistoyhteisöstä apaattisen. Aikaa pohdiskelulle, kuuntelulle ja kriittiselle arvioinnille ei tunnu löytyvän, ellei niiden pohjalta voi kirjoittaa artikkelia. Siis yliopistossa!

 

Samalla vaikuttaa siltä, että liitto ja sen paikallisyhdistykset eivät ole onnistuneet näiden muutosten kourissa yhtymään laajasti valtion toimia kohtaan tunnettuun pettymykseen. Kriittiset näkökannat on kyllä sanottu haastatteluissa ja kirjoitettu blogeihin, mutta missä on ollut mobilisointi, liikkeen synnyttäminen ja johtaminen? Hanna Kuuselan ajatusta kehitelläkseni: Mikä on ammattiyhdistyksen rooli, jos se toimii ulkoapäin tulevan logiikan ehdoilla?

 

Niinpä ehdotukseni Tieteentekijöiden liiton ja viisikymppisiä viettävien paikallisyhdistysten seuraavalle puolivuosisadalle on tämä: niin tärkeitä kuin palkka- ja muut työehtokysymykset ovatkin (ja ne ovat!), älkäämme jääkö nuhjaamaan neuvotteluihin suljettujen ovien taakse. Meidän on ajateltava itsenäisesti, oltava kampuksilla ja kaduilla, puhuttava, mobilisoitava. Kuten eräs Tattea onnittelut seminaarivieras huudahti: ”Don’t give up!”.

 

Maija Mattila


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja