Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
26.10.2015 9.15

Tohtorikoulutettavat epävarman edessä

Terhi Ainiala

Kilpailu jatko-opiskelupaikoista kiihtyy. Varsinaisia lottovoittoja ovat tutkijakoulujen tarjoamat yleensä nelivuotiset paikat, joissa väitöstyötään saa tehdä työsuhteessa. Paikkoja on kuitenkin tarjolla vain pieni määrä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan koordinoimiin neljään tohtoriohjelmaan tuli tänä syksynä 165 hakemusta, kun paikkoja on tarjolla kymmenen. Tilanteesta kirjoittaa Tieteentekijöiden liiton varapuheenjohtaja Terhi Ainiala.

Yliopistoilta ja tutkimuksesta leikataan satoja miljoonia. Tämä karu totuus on tullut tutuksi. Leikkaukset eivät osu vain yliopistoissa jo työskenteleviin. Jopa kovempi voi viesti olla tutkijan uralle pyrkivillä tai sen alkutaipaleella oleville.

Jatko-opiskelupaikan saaminen ei enää ole yhtä yksiselitteistä kuin ennen. Tutkimussuunnitelma punnitaan tarkoin ensin oppiaineessa ja sitten yliopiston toimikunnassa. Tutkijakouluilla on myös määrälliset kriteerit uusien tohtorikoulutettavien määrästä. Tämä on ilman muuta hyvä asia, sillä tohtoreita ei pidä kouluttaa yli tarpeen.

Enemmistö hakijoista jatko-opiskelupaikan toki saa. Tästä alkaa monilla tiukka rahan haku. Likikään kaikilla ei ole tutkimusryhmää, joka tarjoaisi turvallisen paikan rahoituksineen. Varsinkin esimerkiksi humanistisella ja yhteiskuntatieteellisellä alalla rahaa tulee alkaa hakea kaikista mahdollisista lähteistä. Varsinaisia lottovoittoja ovat tutkijakoulujen tarjoamat yleensä nelivuotiset paikat, joissa väitöstyötään saa tehdä työsuhteessa. Paikkoja on kuitenkin tarjolla vain pieni määrä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan koordinoimiin neljään tohtoriohjelmaan tuli tänä syksynä 165 hakemusta, kun paikkoja on tarjolla kymmenen.

Koska tutkijakoulupaikan saa vain vähemmistö, jää enemmistölle osaksi hakea apurahaa. Ja apurahaa on syytä hakea kaikista mahdollisista säätiöistä. Yhtäkään mahdollisuutta ei kannata jättää käyttämättä. Kokovuotinen apuraha olisi paras ratkaisu, mutta pienempiäkään potteja ei pidä väheksyä.

Samoista säätiöiden rahoista kilpailevat myös post doc -tutkijat. Ylipäänsä kilpailu kovenee entisestään. Säätiöt saavat varautua hakemusten ennätysmääriin. Yhä useampi säätiö pystyy myöntämään rahoituksen korkeintaan 10 prosentille hakijoista. Väitöskirjantekijän usko voi olla koetuksella, kun hakemus toisensa perään tuottaa hylkäyksen. Hakemus ei todennäköisesti ollut huono saati tutkimussuunnitelma toteuttamiskelvoton, mutta säätiön varat eivät vain riittäneet kuin murto-osan palkitsemiseen.

Väitöskirjarahoitusta hakiessa elanto pitää yrittää hankkia muulla tavoin. Monella on useampi suu ruokittavana kuin omansa. Omaa väitöskirjatyötäkin olisi rahanhakurumban keskellä tähdellistä edistää, jotta hakemuksessa olisi vakuuttavaa konkreettista asiaa sanottavana.

Melko moni on kuitenkin yhä valmis epävarmuuden kestämiseen. On siitä huolimatta, että tohtoriksi väiteltyään ei leikatuista yliopistoista todennäköisesti työpaikkaa saa. (Ks. tästä mm. Ylen Spotlight-ohjelma.) Onneksi näitä intohimoisia ja pelottomia nuoria tutkijoita on, sillä muuten jäisi moni hieno idea vain suunnittelun asteelle.

 

Terhi Ainiala

Kirjoittaja on Tieteentekijöiden liiton varapuheenjohtaja

 

 


 [1]

 [2]


Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
27.10.2015 11.31
Yliopistolta ja tutkimuksesta parempaan elämään siirtynyt
Muistetaan myös tärkeä seikka...
...eli se, että ilman jatko-opisekloijoita ei Suomen yliopistoissa juuri tiedettä tehtäisi. Monella alalla tutkimuksen toteuttamisesta ja julkaisuista vastaavat tohtorikoulutettavat. Siis maisterit. Toisin sanoen Suomessa pääosan tutkimuksesta tekevät vasta tutkijoiksi kouluttautuvat, eivät varsinaiset tutkijat. Aika hassu tilanne. Mutta se on seurausta siitä, että koulutettavista yliopsito hyötyy ja siksi niitä haluaa. Ei yliopistot tee mitään jo koulutetuilla ihmisillä.