Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
27.1.2014 15.46

Tutkimusrahoituksen turhan jännittävät käänteet!

Ulla Aatsinki

Liiton varapuheenjohtaja Ulla Aatsinki kirjoittaa apurahatutkijoiden tukalasta asemasta. Yliopistot eivät suostu allekirjoittamaan Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan suositusta apurahansaajien aseman parantamiseksi.  



Yliopistojen rahoituksen yksi kriteeri on tuotettujen tohtoreiden määrä. Ja tohtoreita on tosiaan tuotettu, viime vuonna ennätykselliset 1724!  Mutta kuinka moni on jäänyt valmistumatta rahoitusvaikeuksien vuoksi tai työllistynyt väiteltyään? Suomen yliopistoissa tiedettä ja tutkimusta tehdään määräaikaisissa työsuhteissa tai ei-palvelussuhteessa-olevina, epoina, toisin sanoen apurahalla.  Tutkijoista vain 17 % on toistaiseksi voimassaolevissa työsuhteissa, mikä tarkoittaa sitä, että yli 80 % tutkijoista tekee tutkimustyötä, yliopistojen ydintoimintaan ja suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeää työtä, määräaikaisissa työsuhteissa, joiden keskimääräinen kesto on alle vuoden. Yliopistoihin on rekrytoitu enemmän väitöskirjatutkijoita kuin on ollut mahdollista rahoittaa, ja vastuu tutkimuksen rahoituksesta on sälytetty tutkijan omille harteille.  Tutkijakoulu ja post doc -paikkoja on rajoitetusti, minkä vuoksi tuhannet lupaavat maisterit ja tohtorit kilpailevat apurahoista vuosittain, ja häviäjiä on enemmän kuin voittajia.

Apurahatutkijan asema ja oikeudet vaihtelevat yliopistosta, jopa yksiköstä riippuen, joten ei ihme, että yli 90 % tutkijoista haluaisi tehdä tutkimustaan palvelussuhteessa.   Apurahatutkija tekee työtään jatkuvassa epävarmuudessa.  Siitä on hyvä esimerkki yliopistojen tuore päätös perääntyä viime metreillä, ennen kiivaimman apurahahakukauden alkua, Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan tarjoamasta yliopistokorvauksesta.  Yliopistokorvaus on yliopistoille suoraan osoitettu 7 %:n korvaus myönnetystä apurahasta, ja sen tarkoituksena on kattaa säätiöltä rahoituksen saaneen apurahatutkijan normaalit peruskulut yliopistolle.  Miksi raha ei kelpaa yliopistoille? Pelottaako yliopistotyönantajaa se, että säätiöiden (!) apuraha tulkittaisiin tehdyn sitoumuksen myötä verotettavaksi tuloksi ja apurahan verovapaus näin vaarantuisi?  Vai hiertääkö yliopistoja se, että näin rahoitettavien tutkijoiden valinnoissa ei huomioida riittävästi yliopistojen tilaresursseja, jolloin osa tutkijoista jäisi ilman työtilaa?  Jos näin on, niin varsin myöhään ovat yliopistot heränneet apurahatutkijoiden ongelmiin! 

Me tieteentekijät haluamme tehdä hyvää ja laadukasta tutkimusta, ja tutkimustyön asiantuntijoina tiedämme reunaehdot, joiden puitteissa laadukasta tutkimustyötä tehdään. Laadukas tutkimus on pitkäjänteistä työtä ja se edellyttää pitkäjänteistä ja ennakoitavaa rahoitusta - ei odottamatta ja yllättäen kiristyviä ja muuttuvia tutkimusrahoituksen ehtoja! 








Palaa otsikoihin | 4 Kommenttia | Kommentoi