Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
27.1.2014 15.46

Tutkimusrahoituksen turhan jännittävät käänteet!

Ulla Aatsinki

Liiton varapuheenjohtaja Ulla Aatsinki kirjoittaa apurahatutkijoiden tukalasta asemasta. Yliopistot eivät suostu allekirjoittamaan Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan suositusta apurahansaajien aseman parantamiseksi.  



Yliopistojen rahoituksen yksi kriteeri on tuotettujen tohtoreiden määrä. Ja tohtoreita on tosiaan tuotettu, viime vuonna ennätykselliset 1724!  Mutta kuinka moni on jäänyt valmistumatta rahoitusvaikeuksien vuoksi tai työllistynyt väiteltyään? Suomen yliopistoissa tiedettä ja tutkimusta tehdään määräaikaisissa työsuhteissa tai ei-palvelussuhteessa-olevina, epoina, toisin sanoen apurahalla.  Tutkijoista vain 17 % on toistaiseksi voimassaolevissa työsuhteissa, mikä tarkoittaa sitä, että yli 80 % tutkijoista tekee tutkimustyötä, yliopistojen ydintoimintaan ja suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeää työtä, määräaikaisissa työsuhteissa, joiden keskimääräinen kesto on alle vuoden. Yliopistoihin on rekrytoitu enemmän väitöskirjatutkijoita kuin on ollut mahdollista rahoittaa, ja vastuu tutkimuksen rahoituksesta on sälytetty tutkijan omille harteille.  Tutkijakoulu ja post doc -paikkoja on rajoitetusti, minkä vuoksi tuhannet lupaavat maisterit ja tohtorit kilpailevat apurahoista vuosittain, ja häviäjiä on enemmän kuin voittajia.

Apurahatutkijan asema ja oikeudet vaihtelevat yliopistosta, jopa yksiköstä riippuen, joten ei ihme, että yli 90 % tutkijoista haluaisi tehdä tutkimustaan palvelussuhteessa.   Apurahatutkija tekee työtään jatkuvassa epävarmuudessa.  Siitä on hyvä esimerkki yliopistojen tuore päätös perääntyä viime metreillä, ennen kiivaimman apurahahakukauden alkua, Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan tarjoamasta yliopistokorvauksesta.  Yliopistokorvaus on yliopistoille suoraan osoitettu 7 %:n korvaus myönnetystä apurahasta, ja sen tarkoituksena on kattaa säätiöltä rahoituksen saaneen apurahatutkijan normaalit peruskulut yliopistolle.  Miksi raha ei kelpaa yliopistoille? Pelottaako yliopistotyönantajaa se, että säätiöiden (!) apuraha tulkittaisiin tehdyn sitoumuksen myötä verotettavaksi tuloksi ja apurahan verovapaus näin vaarantuisi?  Vai hiertääkö yliopistoja se, että näin rahoitettavien tutkijoiden valinnoissa ei huomioida riittävästi yliopistojen tilaresursseja, jolloin osa tutkijoista jäisi ilman työtilaa?  Jos näin on, niin varsin myöhään ovat yliopistot heränneet apurahatutkijoiden ongelmiin! 

Me tieteentekijät haluamme tehdä hyvää ja laadukasta tutkimusta, ja tutkimustyön asiantuntijoina tiedämme reunaehdot, joiden puitteissa laadukasta tutkimustyötä tehdään. Laadukas tutkimus on pitkäjänteistä työtä ja se edellyttää pitkäjänteistä ja ennakoitavaa rahoitusta - ei odottamatta ja yllättäen kiristyviä ja muuttuvia tutkimusrahoituksen ehtoja! 








Palaa otsikoihin | 4 Kommenttia | Kommentoi

27.1.2014 19.41
Helena Saarikoski
Miten yliopistositoumus parantaa apurahatutkijoiden asemaa?
Olen apurahatutkija vuodesta 1989 ja edennyt "urallani" erinäisten Akatemiankin pätkärahoitusten kautta dosentin arvoon. Kokemusta yliopistojen suhtautumisesta apurahatutkijoihin on. Hakemisessa on jo nyt riittävän haastavaa se, että dosentinkin on saatava aina joidenkin professorien suosituksia, muuten rahan saaminen säätiöistä vaikeutuu huomattavasti. Entä jos jokaiseen hakemukseen olisi saatava yliopiston sitoumus työtilojen ja -välineiden tarjoamisesta rahoitetulle tutkijalle? Kokemusta on siitä, että Akatemian hakijoitakin karsitaan yliopistolla poliittisilla ja henkilökohtaisilla perusteilla kieltäytymällä yliopiston sitoumuksen antamisesta. Jos sitoumus tulee apurahan hakemisen ehdoksi, tämä sulkee tutkijan ammatin yliopiston määräysvallan alaiseksi killaksi tavalla, että ammatista ei voi enää puhua. Meillä pitäisi vallita ammatin valitsemisen vapaus.
28.1.2014 12.49
Tuukka Ylä-Anttila
Affiliaatio on monipiippuinen juttu
Kirjoituksessa on muutamia hieman epäselviä tai sekavia kohtia. Esimerkiksi:

"[K]uinka moni on jäänyt valmistumatta rahoitusvaikeuksien vuoksi tai työllistynyt väiteltyään?"

Onko tässä kirjoitusvirhe, vai onko liiton mielestä työllistyminen väittelemisen jälkeen ongelma? Jos tarkoitetaan, että yliopiston ulkopuolelle työllistyminen väittelemisen jälkeen olisi ongelma, en ole samaa mieltä. Ei kaikille tohtoreille tarvitse löytyä yliopistolta töitä. Väitöskirjojen jääminen kesken rahoituksen pätkittäisyyden vuoksi on kyllä vakava ongelma.

"Tutkijoista vain 17 % on toistaiseksi voimassaolevissa työsuhteissa, mikä tarkoittaa sitä, että yli 80 % tutkijoista tekee tutkimustyötä ... määräaikaisissa työsuhteissa"

En tiedä, mikä osuus tästä yli 80%:sta on apurahatutkijoita, mutta hehän eivät ole työsuhteissa laisinkaan.

"Yliopistoihin on rekrytoitu enemmän väitöskirjatutkijoita kuin on ollut mahdollista rahoittaa, ja vastuu tutkimuksen rahoituksesta on sälytetty tutkijan omille harteille."

Mitä tässä tarkoitetaan rekrytoinnilla, jatko-opinto-oikeuden myöntämistäkö? Pitäisikö kaikille jatko-opiskelijoille taata pysyvä työsuhde? Ei kai sentään, voihan jatko-opintoja tehdä osa-aikaisestikin, eikä kaikkien jatko-opiskelijoiden tavoitteena ole yliopistoura ensinkään. Jos sen sijaan tarkoitetaan sitä, että palkataan väitöskirjatutkijoita vain vuoden tai parin pätkille eikä koko väitöskirjakaudeksi, ollaan oikean ongelman jäljillä, ja tästä yliopistoa on syytäkin kritisoida.

"Miksi raha ei kelpaa yliopistoille? Pelottaako yliopistotyönantajaa se, että säätiöiden (!) apuraha tulkittaisiin tehdyn sitoumuksen myötä verotettavaksi tuloksi ... Vai hiertääkö yliopistoja se, että näin rahoitettavien tutkijoiden valinnoissa ei huomioida riittävästi yliopistojen tilaresursseja"

Nämähän olivat Helsingin yliopiston rehtorin päätöksessä esitetyt, yliopiston julkilausutut perustelut, joita olisi hyvä tarkastella lähemmin. Vaarantuisiko apurahojen verovapaus todella? Tuskin, mutta tähän olisi varmaankin hyvä kysyä verottajan kantaa. Vaarantuisiko yliopistojen vapaus valita tutkijansa? Ei, sillä yliopistositoumus voitaisiin antaa vain yliopiston valitsemille tutkijoille. Näiltä osin yliopiston perustelut näyttävät aiheettomilta. Sen sijaan kyse lienee ainakin jossain määrin yliopistojen ja säätiöiden välisestä arvovaltakiistasta.

Yliopistositoumus ei kuitenkaan olisi mikään ongelmaton ratkaisu. Esimerkiksi omasta apurahastani tuo säätiöiden ehdottama 7% olisi huomattavasti nykyistä työhuonevuokraani suurempi summa. En haluaisi, että säätiön varoista maksetaan tuollainen summa yliopistolle, vaan vuokraisin rahoilla mieluummin vaikka työtilan vapailta markkinoilta yliopiston ulkopuolelta yhdessä muiden apurahatutkijoiden kanssa. Yliopistositoumus pakottaisi affilioitumaan yliopistoon, mitä kaikki apurahatutkijat eivät välttämättä halua. Nykyisellään tuo affilioituminen on vapaaehtoista.

Suurempi ongelma on, miten yliopisto kohtelee kuitenkin tiloihinsa ottamiaan apurahatutkijoita, oli kyse sitten työtiloista tai laitoksen pikkujoulukutsuista. Tällainen "kahden kerroksen väen" järjestelmän rakentaminen nakertaa työyhteisöllisyyttä.
28.1.2014 17.57
Ulla Aatsinki
Kiitos kommenteista! Tuukan huomio väittelyn jälkeen työllistymisestä on paikallaan: tarkennukseksi lisättäköön, että puhun nimenomaan tutkijanuran yliopistolla valinneista tohtoreista. Tiedot palvelussuhteen muodoista perustuvat Tieteentekijöiden liiton jäsenkyselyihin ja koskevat nimenomaan palvelussuhteessa olevia. Kyselyt ovat nähtävillä liiton sivuilla. Se, että Säätiöiden neuvottelukunta ehdottaa ja edellyttää yliopistoilta sitoutumista myöntäessään apurahaa tutkijalle, ei ole liiton päätösvaltaan kuuluva asia. Liitto sen sijaan on huolestunut, jos apurahatutkijat joutuvat kokemaan epävarmassa taloudellisessa tilanteessa vielä lisää kohtuutonta epävarmuutta eli jo päätetyn yliopistokorvauksen lykkäämistä sen käyttöönoton viime metreillä, ja varmasti reagoi asiaan. Toivotaan Säätiöiden neuvottelukunnan ja yliopistojen välisessä neuvottelussa pikaisia ja tutkijoiden kannalta myönteisiä tuloksia!
29.1.2014 15.24
Hakijan apuna
Yleiskustannuksen sisällys
7% saattaa kattaa vuokran, mutta muistakaa nyt ihmiset, että yleiskustannuksiin sisältyy paljon muitakin kuluja. Tilojen lisäksi on laitteistoa, palkattua henkilökuntaa, kaikenlaista infraa. Tuo 7% ei riitä mitenkään kattamaan tutkijan aiheuttamia kuluja ja ikävä kyllä monen talousvaikeuksissa painivien laitosten tulee tätäkin ajatella. Ja tällä hetkellä säätiöiltä haetaan ja saadaan _ säätiöstä riippuen- 15-20% yleiskustannuksia, joskus joka kokonaiskustannusmallin mukaisia rahoituksia. Jos tietysti yliopistoon kuuluminen ei ole tärkeää, rahoittajat eivät rajoita useinkaan hakujaan yliopiston tutkijoille. Yksityisyrittäjänä voi sitten katsoa, paljonko resursseja, ihmisten työaikaa, tiloja, sähköä, vuokria ym kuluu yli tuon seitsemän prosentin.