Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
1.4.2015 15.11

Työntekijä on yliopistolle (vain) määräaikainen ongelma

Mia Weckman

Yliopistojen keksimät perustelut määräaikaisille työsuhteille ovat monenkirjavia. Yleisimpiä ovat sijaisuus, neliportainen tutkijanura, väitöskirjatyö, projektityö. Mutta muitakin riittää: yliopiston strategiset valinnat, ulkopuolinen rahoitus, avoinna olevan tehtävän hoito (vuosikaudet) sekä ”määräaikaisen tehtävän hoito” (siis mikä?). Kaikki kekseliäät perusteet eivät ole lainmukaisia. Asiasta kirjoittaa blogissa Tieteentekijöiden liiton lakimies Mia Weckman.  

Työsopimuslain mukaan ”Työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi.”

Kuulostaa yksinkertaiselta, vai mitä?

Kuitenkin yliopistojen henkilökunnasta lähtökohtaisesti yli 50 % on määräaikaisissa työsopimussuhteissa. Tilastollisesti tarkasteltuna tämä on erikoista, sillä pääsäännön mukaanhan työsopimukset on tehtävä toistaiseksi. Tämä on erikoista myös, kun huomioidaan se, että määräaikaiset työsopimukset lankeavat suurelta osin juuri tutkimus- ja opetustehtävissä oleville; tutkimus- ja opetustehtäväthän ovat keskeisin osa yliopistoa, yliopiston perustehtävä on tuottaa yhteiskunnalle sivistystä, opetusta ja tutkimusta. On siten vaikea nähdä tutkimus- ja opetustehtävien määräaikaisuuden peruste.

Tieteentekijöiden liiton lakimiehenä joudun luonnollisesti käsittelemään valtavasti määräaikaisiin työsopimuksiin liittyviä asioita. Erityisesti seuraavat perustelut toistuvat yliopistojen tekemissä työsopimuksissa.

Sijaisuus lienee selkein peruste solmia määräaikainen työsopimus Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, ettei tätäkään perustetta voida loputtomasti käyttää, mikäli lisätyövoiman tarve on jatkuvaa.

Neliportaiseen tutkijanuramalliin vetoaminen ja erityisesti väitöskirjatyö ovat yliopistouudistuksen jälkeen muuttuneet vakioperusteluiksi. 1. tason väitöskirjatyö toki on lähtökohtaisesti määräaikainen tehtävä, sillä väitöskirjaa ei ole tarkoitus tehdä loputtomasti. Valitettavasti ko. nimikkeen alla teetetään välillä myös kokonaan muuta työtä. Tällöin määräaikaisuuden perustetta arvioidaan tosiasiallisten työtehtävien perusteella, eikä sillä perusteella, mikä työsopimuksessa lukee. Väitöskirjatyö määräaikaisuuden perusteena on ilmentänyt yliopistotyönantajassa välillä huomattavaakin innovatiivisuutta; ”väitöskirjatyöntekijät”, jotka eivät ole koskaan olleet yliopistolla edes jatko-opiskelijoina tai ex-projektinjohtajat/projektitutkijat, nykyiset ”väitöskirjatyöntekijät”, joille jostain syystä kuitenkin edelleen maksetaan lähes kaksinkertainen palkka verrattuna työehtosopimuksen mukaiseen väitöskirjatyöntekijän palkkaan.

Työsopimuslain valossa ei kuitenkaan voida perustella tasojen 2 ja 3 mukaisia määräaikaisuuksia. Näillä tasoilla hoidettavat tehtävät ovat käytännössä yliopistojen pysyviä tehtäviä ja luonteeltaan toistaiseksi voimassa olevia.   

Projektityö on perusteena yliopistojen kestosuosikki. Yliopistoilla tehdään toki paljon projektityötä. Osa projektityöstä on myös nk. aitoa projektityötä. Tällöin esimerkiksi projekti A alkaa 1.1.2015 ja päättyy 31.12.2016 ja työntekijä X palkataan vastaavalle ajalle. X hoitaa lähtökohtaisesti vain tähän projektiin liittyviä työtehtäviä.

Kuitenkin monesti käy niin, että X:lle tehdään määräaikainen työsopimus ajalle 1.1.2015-30.6.2015, sekä ajalle 1.7.2015-30.9.2015, 1.10.2015-31.12.2015, 1.1.2016-30.4.2016, 1.5.2016-31.8.2016 ja vielä 1.9.2016-31.12.2016. Projekti A:n lisäksi X tekee työsopimustensa aikana myös erilaisia hallinnollisia hommia, ohjaa muutamaa graduopiskelijaa, väitöskirjantekijää, sekä työskentelee projekteissa B, C, E, G ja I. Tämän lisäksi X hakee rahoitusta projektille L ja viimeistelee projektia Y.

Kuulostaako tutulta?

Erilaisia perusteluja kyllä riittää muitakin: yliopiston strategiset valinnat, ulkopuolinen rahoitus, avoinna olevan tehtävän hoito (vuosikaudet) sekä ehdoton suosikkini ”määräaikaisen tehtävän hoito” (siis mikä?) ym. Kaikki kekseliäät ja eivät- niin-lainmukaiset määräaikaisuuden perusteet eivät valitettavasti vain mahdu tämän blogitekstin sanamäärään.

Yliopistouudistuksen myötä määräaikaisuusongelman piti vähetä. Olin paikalla, kun erään yliopiston johdolta etukäteen kysyttiin miten tämä käytännössä tapahtuu, mutta kysymykseen ei osattu vastata. Jälkikäteen tarkasteltuna vaikuttaisi siltä, että määräaikaisuustilastot ovat yliopistouudistuksen jälkeen kyllä ehkä aavistuksen ”kaunistuneet”. Muutos tilastoissa taitaa lähinnä valitettavasti liittyä kuitenkin siihen, että usein määräaikaisten työntekijöiden työsuhteita ei ole enää määräajan päättymisen jälkeen jatkettu. Määräaikaisia työntekijöitä on myös joissain yliopistoissa irtisanottu. Määräaikaisten määrä on siis vähentynyt. Hurraa. Eivätkä irtisanotut määräaikaiset voi ehkä enää riitauttaa lainvastaisia määräaikaisuuksiaan. Näppärää. Määräaikainen työntekijä on siten onneksi vain määräaikainen ongelma?

 


Palaa otsikoihin | 3 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
1.4.2015 17.18
Mika Helander
Riitauttaminen voi kannattaa!
Saattaa kuitenkin olla eduksi riitauttaa määräaikaisuudet mikäli siihen on mahdollisuus, sillä oikeusteitse voi kyllä saada oikaisun asiaan. Eikö riitauttamisen tule tapahtua 2 vuoden kuluessa viimeisen määräaikaisuuden loppumisesta?
2.4.2015 1.58
Mia Weckman, lakimies, Tieteentekijöiden liitto
Re: Riitauttaminen voi kannattaa!
Kyllä. Kanneaika määräaikaisten työsopimusten riitauttamiselle ja korvauksen vaatimiselle on 2 vuotta työsuhteen päättymisestä.
2.4.2015 15.58
Mr. pätkätyöläinen
Hyvä kirjoitus, kiitos!

Onkohan tietoa, onko sellainen yleistä, että tutkijakunta yliopistolla tekee töitä ulkopuolisen rahan projekteissa ja laskuttavat tunneista erikseen?

Jos työsopimusta ei ole muodollisesti tehty, on epäselvää, tulkitaanko että työnantajan ja työntekijän välille muodostuu näissä tapauksissa työsopimus (esim. osa-aikainen). Eli pitääkö työnantajan maksaa näissä tapauksissa lomarahat ja tehdyistä tunneista lomakorvaukset? Entä työterveyden järjestäminen?