Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
17.10.2016 9.34

Yliopistojen pääomitus, missä mentiinkään?

Petri Koikkalainen

Yliopistojen pääomiin sijoittaminen on lähtökohtaisesti hyvä juttu. Mutta asiassa on monia ristiriitaisuuksia. Pelkästään yliopistoilta vietyjen kiky-leikkausten kompensoiminen vaatisi 3-4 prosentin tuotolla jo yli miljardin pääomasijoitusta. Nyt esitetyssä mallissa pääomittaminen on kytketty vahvasti rakenteelliseen kehittämiseen. "Vaarana on, että pitkävaikutteiset päätökset tehdään tämänhetkisen profiloitumis- ja strategiaretoriikan perusteella. Kaikki kunnia sillekin, mutta nyt näkyvästi esiin nostetun perustutkimuksen luonteeseen kuuluu, ettei sen läpimurtoja nähdä etukäteen", bloggaa Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Petri Koikkalainen.  

Otetaan myönteiset uutiset ensin. Yliopistojen pääomiin sijoittaminen on lähtökohtaisesti hyvä juttu. Sijoitus yliopistoihin voi tuottaa paljon hyvää, etenkin, jos otetaan huomioon myös kaikki välilliset vaikutukset.

Oman pääoman tuotto tasoittaa yliopistojen tietä rahoituksen kuoppaisilla poluilla ja antaa valtiosta riippumatonta vapautta vaikkapa tutkimuksellisiin avauksiin tai parempien työsuhteiden perustamiseen. Lieneekö sattumaa, että sijoitustoimintansa tuotoilla porskuttava pieni Hanken vei kärkisijan myös Professoriliiton työtyytyväisyyskyselyssä.

Perustutkimus näkyi opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen sunnuntaisessa haastattelussa ilahduttavan vahvasti verrattuna aiempaan pääomituslinjaukseen, josta se loisti poissaolollaan. Taloustieteilijä Bengt Holmströmin Nobel-palkinto saattoi osua oikealle hetkelle.

Sitten ristiriitaisemmat uutiset. Se, miten hyvä juttu pääomitus lopulta on, riippuu paljon siitä, mihin verrataan ja missä yhteydessä asia esitetään. Grahn-Laasosen ulostuloa kuvattiin ”täyskäännökseksi” verrattuna hallituksen aiempaan linjaan, mutta kuten hallituspuolue Keskustan riveistä muistutettiin jo samana päivänä, pääomittaminen on osa hallitusohjelmaan jo yli vuosi sitten kirjattua 1,6 miljardin euron kärkihankepakettia. Sen toteuttamissuunnitelma on tarkentunut yliopistojen osalta vasta 46 miljoonan euron verran, joten vanhoissakin raameissa on vielä reilusti tilaa lisämiljoonille.

Kenties Grahn-Laasosen lupaus sadoista miljoonista euroista yliopistoille oli myös julkisuusoperaatiota, jossa tuoreen nobelistin neuvoihinkin vedoten nostetaan OKM:n osakkeita hallinnonalojen välisessä kamppailussa kärkihankepotin jakamisesta. Tässä kisassa ministerille on tietysti syytä toivottaa menestystä.

Pääomittamissuunnitelma nostettiin edellisen kerran esille alkusyksyllä budjettiriihen alla kompensaationa aiemmista säästöistä ja erityisesti kilpailukykysopimuksen kiistellystä tulkinnasta, jonka perusteella valtiovarainministeriö teki yliopistojen rahoitukseen kesällä 2016 vielä 13,9 miljoonan lisäleikkauksen.

Tämä yhteys huomioiden Kiky-leikkausten vaikutus sopii hyvin pääomituksen vaikutusten vertailukohdaksi. Jos sijoitetun pääoman tuotoksi arvioidaan Tampereen teknillisen yliopiston rehtorin käyttämä 3–4 prosenttia, niin ensi vuoden leikkauksen korvaamiseen vaadittaisiin noin 400 miljoonan euron suuruisen pääoman tuotto.

Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä Kiky-sopimuksen työnantajamaksujen alentamisohjelma sisältää vastaavat alennukset myös kahdelle seuraavalle vuodelle. Jos ja kun VM kohdentaa yliopistoille vastaavat leikkaukset myös tulevina vuosina, ottavat yliopistot takkiinsa noin 40 miljoonaa euroa vuodessa verrattuna siihen, että leikkauksia ei olisi tehty.

Tämän summan kompensoiminen vaatisi 3–4 prosentin tuotolla jo yli miljardin pääomasijoitusta. Kun hallituksen kärkihankeohjelmassa on varattu kaikille hallinnonaloille 1,6 miljardia euroa, lienee turha toivoa, että yliopistot saisivat siitä reilusti yli puolet.

Budjettirahoituksella ja pääomittamisella tavoitellaan osittain eri asioita, mutta esimerkki osoittaa, kuinka suurella mutta samalla heikkotehoisella tykillä ammutaan, kun puhutaan yliopistoja rampauttaneiden budjettileikkausten korvaamisesta pääomittamalla. VM:n alun perin budjettiteknisen tulkintavinksahduksenkin pysyvään korjaamiseen pitäisi siis myydä yli miljardilla mahdollisesti hyvin tuottavaa valtion omaisuutta.

Myös se, että pääomittaminen on vahvasti ehdollistettu yliopistojen rakenteelliseen kehittämiseen, herättää kysymyksiä. Grahn-Laasosen mukaan rahaa saa vain suhteessa profiloitumistekoihin. Vaarana on, että pitkävaikutteiset päätökset tehdään tämänhetkisen profiloitumis- ja strategiaretoriikan perusteella. Kaikki kunnia sillekin, mutta nyt näkyvästi esiin nostetun perustutkimuksen luonteeseen kuuluu, ettei sen läpimurtoja voi nähdä etukäteen. Lisäksi tutkimuksen prioriteetit ovat moneen kertaan vaihtuneet siinä vaiheessa, kun pääomat alkavat todella vaikuttaa.

Pääomittamisen oikea aikahorisontti on mieluummin vuosikymmenien kuin vuosien mittainen. Jos kaikki menee hyvin ja korkoa kasvaa korolle, voi yliopistoilla 50 vuoden päästä olla sellaista itsenäisyyttä, josta ne nyt vain haaveilevat. Mahdollinen taloudellinen itsenäisyys vuosikymmenien päästä ei kuitenkaan auta, jos potilas kuolee sitä ennen.

Myös pääomituksen sitominen rakenteelliseen kehittämiseen tarkoittaa jälleen uutta tapaa vahvistaa tutkimuksen poliittista ohjausta. Pääomittaminen valtion omaisuutta myymällä voi politisoida sitä myös toista kautta. Kaikki kokemukset valtionyhtiöiden myymisestä eivät ole olleet myönteisiä. Huonossa tapauksessa elinkeino- tai aluepolitiikka voi alkaa heiluttaa tiedepolitiikkaa samaan tapaan kuin kävi Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksen tapauksessa.

Maksaako suuri yleisö yliopistojen saamia satoja miljoonia kalliimpina maksuina, liikennevuorojen lopetuksina tai työpaikkojen häviämisenä siellä, mistä valtio on vetäytynyt? Tällainen keskusteluasetelma ei ole toivottava ainakaan yliopistojen kannalta, vaikka laihana lohtuna olisikin se, että sama kritiikki koskee muitakin samalla tavalla rahoitettavia hallituksen kärkihankkeita. Ottamatta kantaa alue- tai elinkeinopolitiikkaan sinänsä, tällaisia riskejä ei tarvitsisi ottaa, jos leikkauksia paikattaisiin budjetin kautta pienemmilläkin summilla kuin sadoilla miljoonilla. Tai korjattaisiin edes se alun perinkin virheellinen Kiky-tulkinta.


Korjaus 17.10. klo 15.30 (PK): Koska korkeakoulujen pääomitus on tarkoitus tehdä valtion omistusten uudelleenjärjestelynä kärkihankkeiden 1,6 mrd euron budjettiraamin ulkopuolella, ei eilen uutisoitu satojen miljoonien pääomitus todennäköisesti kilpaile rahoituksesta suoraan hallitusohjelman muiden kärkihankkeiden kanssa. Kärkihankkeiden rahoitustapa on erilainen kuin pääomituksen, eikä pääomitus muuten kuin jo päätetyn 70 Me (yliopistot 46 Me + amk:t 24 Me ) osalta ilmeisesti vaikuta kärkihankkeiden 1,6 mrd euron kokonaisvolyymiin.


Petri Koikkalainen

Kirjoittaja on Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi