Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
1.2.2017 10.07

Yliopistot ja korkeakoulut kohti uusia uudistuksia?

Mikko Jakonen

"Nyt olisi jo viimein aika julkiselle keskustelulle asiasta: millaista yliopisto- ja ammattikorkeakoulusta haluamme tulevaisuudessa? Kuinka kauan suuret muutokset jatkuvat ja milloin on henkilöstön vuoro päästä pohtimaan kuinka Suomeen rakennetaan hyvä, toimiva ja kansainvälisesti korkeatasoinen korkeakoulujärjestelmä? Ja miksi tämän mittakaavan asioita valmistellaan hiljaisuudessa ja ainoastaan johtoportaan tasolla?" Tieteentekijöiden liiton hallituksen jäsen Mikko Jakonen kirjoittaa yliopistolakiin kaavailluista muutoksista ja duaalimallin vähittäisestä murentumisesta.  

 

Jyväskylän ammattikorkeakoulun rehtorin Jussi Halttusen tekemä Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun yhteistyömahdollisuuksia selvittänyt raportti Graniitti hikoilee julkaistiin 31.10.2016. Halttunen kävi esittelemässä yhteistyöehdotusta Jyväskylän yliopistolla Jytte -keskustelee! -tilaisuudessa Musica rakennuksen Boomboxissa 1.12.2016.

Halttunen kertoi kuinka ajatus yhteistyöselvityksen tekemiselle oli syntynyt keväisellä tutustumisretkellä Oulun yliopiston innovaatioallianssin toimintaan. Paluumatkalla matkakumppanit Jyväskylän kaupungin johtaja Timo Koivisto sekä Jyväskylän yliopiston rehtori Matti Manninen tekivät ehdotuksen selvitystyön aloittamisesta. Oulussakin puuhailtiin nimittäin jotain samankaltaista ja oltiin myös saatu hyviä kokemuksia korkeakoulujen yhteistyöstä.

Alustuksessaan Halttunen kertoi raportin syntyvaiheista, laadullisesta tutkimusotteesta sekä raportin tavoitteista. Raportti perustuu pääasiassa yliopiston ja ammattikorkeakoulun johtoportaalle tehtyihin haastatteluihin, sekä aikaisemman yhteistyön kartoitukseen. Raportin yleinen linja on varsin käytännöllinen, maltillinen ja realistinen. Raportin toteuttamisen taustoihin liittyvissä asioissa sekä sen tavoitteista herää kuitenkin joitakin kysymyksiä, jotka kiinnostavat luultavasti niin Jyväskylässä kuin muissa kaupungeissa työskenteleviä korkeakoulutyöläisiä.

**

Raportin mukaan korkeakoulujen yhteistyötä haluttaisiin lisää pääasiassa aloilla, joissa jo nyt on todellisia yhtymäkohtia. Raportti ei siis kartoita kaikkia mahdollisia yhteistyökuvioita, vaan suuntaa katseensa sinne, mikä todella olisi toteutettavissa. Nopeasti eteneviä yhteistyönmuotoja ovat esimerkiksi erilaisten ristiin valittavien vapaaehtoisten kurssien tarjoaminen opiskelijoille sekä yhteiset kesäopinnot. Keskeisiä yhteistyöaloja voisivat olla esimerkiksi tietojenkäsittelytiede, talous- ja kauppatieteet, sekä musiikin tutkimukseen ja koulutukseen liittyvä musiikkikampuksen toiminta. Myös avoimen yliopiston puitteissa yhteistyö on mahdollista, minkä lisäksi voidaan rakentaa erilaisia tutkimusjatkumoja ja hankkia yhteistä tutkimusrahoitusta suurista eurooppalaisista rahoitushauista.

Myös yhteiset digitaaliset oppimisympäristöt sekä yhteiset tilat niin opetuksessa, kirjastoissa kuin liikuntatiloissa voivat edetä suhteellisen nopeasti. Yhteisiin tiloihin vaikuttaa merkittävästi ammattikorkeakoulun tulevan uudisrakennuksen sijainti. Jos uudisrakennus rakennetaan Jyväskylän yliopiston kampuksen Mattilanniemeen tai Hippokselle, on yhteistyö käytännöllisesti esteetöntä. Rakennuksen sijoittaminen kauemmas uudelle Kankaan alueelle tai Lutakkoon taas vaikeuttaisi yhteistyötä. Keväällä tehtävä päätös ammattikorkeakoulun omistussuhteista ratkaisee niin ikään monia konkreettisia ja periaatteellisia kysymyksiä.

Nähdäkseni nämä kehityshankkeet ovat järkevää korkeakoulujen ja kaupungin kehittämisen pohdintaa. Kriittisempiä kysymyksiä herättää Halttusen raportin loppuun liitetty ”tiekartta”, jossa kuvaillaan aikataulua yhteistyötä koskevalle siirtymälle. Vuosi 2017 on varattu pääasiassa valmistelulle ja suunnittelulle. Päätöksiä tehtäisiin vuosina 2017 ja 2018. Yhteistyön toiminnot olisivat voimassa jo 2018 ja 2019. Aikataulu on varsin rivakka - etenkin kun otetaan huomioon kuinka vähän asiasta on toistaiseksi keskusteltu henkilöstön parissa tai julkisuudessa.

Tiekartta nostaa esiin myös kysymyksiä siitä, mitä oikeastaan tarkoittaa esimerkiksi ”opetussuunnitelmien yhtenäistäminen” tai ”koulutuksellinen työnjako”? Vastausta täytyy etsiä muualta kuin Halttusen raportista, sillä käytännöllisen lähestymistavan vuoksi se ei anna vastauksia näihin kysymyksiin.

**

Niin Jyväskylässä kuin monissa muissa kaupungeissa kaavailtu - ja osin myös jo toteutettu - yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö perustuu lopulta yliopisto- ja ammattikorkeakoululain suunniteltuun muutokseen. Nykyisin voimassa olevan lain ja asetusten mukaan yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on tietynlainen koulutusvastuu mikä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että yliopiston tai ammattikorkeakoulun on itse toteutettava se opetus jonka se ilmoittaa opiskeltavaksi ja joka sille on annettu tehtäväksi. Yliopisto ei voi ostaa muissa kuin kieliopinnoissa opintojaksoja tai -kokonaisuuksia muilta oppilaitoksilta: ei siis muilta yliopistoilta tai ammattikorkeakouluilta.

Nyt useissa kaupungeissa kaavaillut yhteistyöhankkeet haikailevat kuitenkin juuri tällaisen yhteistyön perään. Toisin sanoen, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyöllä tavoitellaan tilannetta, jossa tiettyjä kursseja tai jopa kokonaisia perus- tai aineopintokokonaisuuksia ei toteutettaisikaan ”päällekkäin” kahdessa oppilaitoksessa. Tällaisessa tilanteessa esimerkiksi jokin kauppatieteisiin liittyvä 25 opintopisteen perusopintokokonaisuus olisi vaatimus niin ammattikorkeakoulujen kuin yliopiston opiskelijoille. Näin ollen yliopisto-opiskelijat istuisivat ammattikorkeakoulujen kursseilla ja päinvastoin. Yliopisto voisi siis toteuttaa koulutusvastuunsa ostamalla opetuksen ammattikorkeakoulusta.

Vaikkakin tällaisia käytäntöjä on jo pilotoitu joissakin kaupungeissa, nykyinen yliopisto- ja ammattikorkeakoululaki ei mahdollista edellä kuvattua toimintaa niin sanotun duaalimallin vuoksi. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut nähdään niissä määrin erilaisiksi korkeakouluiksi, että niiden opintokokonaisuudet tai kurssit eivät voi suoraan olla toistensa kanssa vaihdettavia. Tosiasiassa jo nyt valmiit opintokokonaisuudet ovat hyväksyttävissä ja yksittäiset kurssit erilaisten AHOT käytäntöjen kautta.

**

Jotta kaavailtu yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö voisi suuressa mittakaavassa lähteä käyntiin, tarvitaan siis lakimuutos. Tätä onkin opetus- ja kulttuuriministeriössä valmisteltu kaikessa hiljaisuudessa koko syksy. Lakimuutoksen perusteluissa on vedottu vielä keskeneräisen ja todennäköisesti aikataulustaan myöhästyvän Tampere3 -hankkeen tarpeisiin: Tampereen yliopisto, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Tampereen teknillinen yliopisto kun eivät voi viedä toimintaansa aidosti yhteiseen suuntaan, jos duaalimallia ylläpitävä lainsäädäntö estää kurssien ja opintokokonaisuuksien suoran hyväksilukemisen eri oppilaitoksissa.

Toistaiseksi lakimuutosta on siis perustelu Tampere 3 -hankkeella, vaikka sen vaikutukset olisivatkin koko maata ja kaikkia yliopistoja koskevia. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tiiviimpää yhteistyötä on tosiasiallisesti valmisteltu Tampereen ja Jyväskylän lisäksi ainakin Rovaniemellä, Oulussa, Vaasassa, Joensuussa, Kuopiossa ja Lappeenrannassa. Toisin sanoen, tänä vuonna eduskuntakäsittelyyn tulevaksi kaavailtu yliopisto- ja korkeakoululain muutos mahdollistaisi - joskaan ei välttämättä aiheuttaisi - huomattavat saneeraukset koko maan korkeakoulujärjestelmälle. Joku voisi puhua jopa käytännöllisestä duaalimallin purkamisesta, sillä tämän jälkeen oppilaitosten ei tarvitsi enää tuottaa niitä opintojaksoja joita ne tarjoavat kursseinaan tai vaativat opiskelijoiltaan. OKM käynnistää myös korkeakoulupoliittisen visiotyöskentelyn, jonka pitäisi olla valmis syyskuun loppuun mennessä.

Juuri näistä asioista on kenties kyse myös Halttusen tiekartasta löytyvissä ”opetussuunnitelmien yhtenäistämisessä” tai ”koulutuksellisessa työnjaossa”. Syvemmän yhteistyön saavuttamiseksi esimerkiksi opintovaatimukset olisi tehtävä korkeakoulujen välisessä yhteistyössä, jotta niiden korvaaminen olisi mahdollista. Koulutuksellisella työnjaolla puolestaan tarkoitettaneen sitä, kuka ottaa vastuulleen esimerkiksi perus- ja aineopintojen toteuttamisen milläkin alalla. Näin tiettyjä paikallisessa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opetustarjonnassa ilmeneviä päällekkäisyyksiä voitaisiin ”purkaa” kun ammattikorkeakoulujen ja yliopiston opiskelijat opiskelisivat samoilla kursseilla samoissa rakennuksissa, käyttäen samoja digitaalisia oppimisympäristöjä, hankkien kurssikirjallisuutensa samasta tietopalvelukeskuksesta ja ruokailemalla samoissa opiskelijaravintoloissa.

**

Korkeakoulutussektorin huhut kertovat, että tällä hetkellä vallitsee jokseenkin yleinen käsitys siitä, että yliopistotasoinen rakenteellinen uudistus on käyty pääasiassa loppuun. Joitakin oppiaineita voidaan edelleen lakkauttaa, laitoksia siirtää ja uudelleenjärjestelyjä tehdä. Mutta varsinaisesti yliopistot tuskin yhdistyvät tämän enempää. Seuraava askel olisikin loogisesti duaalimalliin ainakin osittainen purkaminen ja paikallisella tasolla löytyvien ”päällekkäisyyksien” karsiminen. Yleisesti myös tila- ja henkilöstöpolitiikan säästöjä voidaan saavuttaa ainoastaan jos duaalimallia uskalletaan pöyhiä isolla kädellä. Henkilöstön kannalta tämä kaikki tarkoittaa siis jo vuosikausia jatkuneiden, usein raastavien ja turhauttavien uudistusten jatkumista sekä vähittäistä henkilömäärän karsintaa etenkin korkeakoulujen hallinnosta ja opetustehtävistä.

Toistaiseksi pienin ja varsin hiljaisin askelein edennyt uusi, mahdollisesti merkittävän suuri korkeakoulu-uudistus on siis itse asiassa aivan oven takana. Jos lakiuudistus saadaan läpi kaavaillussa aikataulussa, voivat seuraavat vuodet olla joillakin paikkakunnilla ja joillakin aloilla jälleen melkoista myllerrystä. Kaikkien olisi kuitenkin hyvä pitää mielessä, mitä ”päällekkäisyyksien” karsiminen korkeakoulutettujen työllistymisen kannalta merkitsee: yhä vähempiä työpaikkoja. Uudistus myös muuttaa korkeakoulutuksen luonnetta. Näyttää siltä, että yliopistojen perusopinnoista on tulossa massamittaista ja ”koulumaista” opetusta, joka poikkeaa merkittävällä tavalla perinteisestä yliopisto-opiskelusta. Kysymys korkeakoulutuksen laadusta on siis itsestään selvästi tärkeä.

Nyt olisikin jo viimein aika julkiselle keskustelulle asiasta: millaista yliopisto- ja ammattikorkeakoulusta haluamme tulevaisuudessa? Kuinka kauan suuret muutokset jatkuvat ja milloin on henkilöstön vuoro päästä pohtimaan kuinka Suomeen rakennetaan hyvä, toimiva ja kansainvälisesti korkeatasoinen korkeakoulujärjestelmä? Ja miksi tämän mittakaavan asioita valmistellaan hiljaisuudessa ja ainoastaan johtoportaan tasolla? Esimerkiksi Jyväskylän tapauksessa kun vaikuttaa siltä, että Jyväskylän kaupunginjohtaja ja Jyväskylän yliopiston rehtori tiesivät aika paljonkin lakiuudistuksesta pyytäessään Jussi Halttusta selvittämään yhteistyömahdollisuuksia. Olisi nimittäin suorastaan hassu sattuma, jos näin monessa kaupungissa oltaisiin kaavailemassa yhteistyötä, jota tämän hetkinen lainsäädäntö ei mahdollista.

Tieteentekijöiden liitto seuraa mielenkiinnolla lakiuudistusten etenemistä sekä eri kaupungeissa toteutuvaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön edistymistä. Yhteistyön lisäämisellä ei ole toistaiseksi virallisesti tavoiteltu niin sanotun duaalimallin purkamista, mutta toteutuessaan lakiuudistukset voisivat käytännössä tätä tarkoittaa. Lisäksi erilaisten opetukseen liittyvien päällekkäisyyksien poistaminen, kurssien yhteensovittaminen ja digitaalisen opetuksen lisääminen voivat pitkällä aikavälillä tarkoittaa myös opetushenkilökunnan tarpeen vähentymistä.

  

Mikko Jakonen

Tieteentekijöiden liiton hallituksen jäsen


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja