Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
21.5.2018 9.59

Yliopistot ulkomaalaistaustaisten jäsenten työyhteisöinä

Antero Puhakka

Tieteentekijöiden liiton ulkomaalaistaustaisista jäsenistä yli puolet (54 %) oli edellisen kahden vuoden aikana harkinnut yliopistosektorilta pois hakeutumista. Lähes kolme neljästä (73 %) koki oman työpaikkansa olevan jatkossa uhattuna. Itä-Suomen yliopiston pääluottamusmies Antero Puhakka kirjoittaa blogissa ulkomaalaistaustaisten tutkijoiden tilanteesta liiton jäsenkyselyn (2016) pohjalta.

Yliopistojen voimakkaasta kansainvälistymisestä osoituksena on se, että yliopistosektorin suurimman ammattiliiton Tieteentekijöiden liiton jäsenistö oli viimeisessä jäsenkyselyssä alun perin lähtöisin 56 eri maasta. Tässä kirjoituksessa tarkastelen sitä, miltä yliopistot ulkomaalaistaustaisten jäsenten työpaikkoina ja työyhteisöinä näyttäytyvät.

 

Opetushallinnon tilastopalvelu Vipusen mukaan vuona 2017 kaikista yliopistoissa tehdyistä henkilötyövuosista 15 % tekivät muun kuin Suomen kansalaisuuden omaavat. Erot tutkijoiden ja opettajien sekä muun henkilöstön osalta ovat kuitenkin suuret, sillä muussa henkilöstössä ulkomaalaisten osuus on 5 % ja opetus- ja tutkimushenkilöstössä 22 %. Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden todelliset tehdyt työvuodet ovat kuitenkin vielä tätäkin suurempia, sillä Vipunen tilastoi kaksoiskansalaisuudet suomalaisiksi. Yllä oleva antaa kuitenkin käsityksen siitä, millaisissa volyymeissa suomalaisissa yliopistoissa tällä hetkellä toimitaan. Näköpiirissä ei myöskään ole, että ulkomaalaistaustaisten tieteentekijöiden määrät olisivat laskussa lähitulevaisuudessa.


Onkin syytä siten lyhyesti tarkastella, miten yliopistot ulkomaalaistaustaisia tieteentekijöitä kohtelevat. Ulkomaalaistaustaisten jäsenten työyhteisöissä kokemat ongelmat paikantuvat työsuhteen alkuvaiheessa siihen, että työyhteisön toimintatapoihin ei ole kunnolla perehdytetty (26 %) sekä vaikeuksiiin sopeutua uuteen työyhteisöön (21 %). Nämä tekijät ovat olleet osaltaan vaikuttamassa siihen, että kyselyn vastaushetkellä joka neljäs (24 %) ulkomaalaistaustainen jäsen ilmoitti, ettei koe kuuluvansa oman yliopistonsa muodostamaan työyhteisöön. Yliopistoon työpaikkana ilmoitti olevansa melko tai erittäin tyytymätön 27 % vastaajista ja peräti 40 % oli sitä mieltä, että yliopistojen työilmapiiri ei ollut parantunut kahden edellisen vuoden aikana. Tätä tyytymättömyyttä yliopistoon työpaikkana osoittaa myös se, että yli puolet (54 %) ulkomaalaistaustaisista jäsenistä oli edellisen kahden vuoden aikana harkinnut yliopistosektorilta pois hakeutumista.

 

Jotain mätää näyttää siten olevan suomalaisessa tiedemaailmassa. Työsuhteen ehtoihin ja työolosuhteisiin liittyen lähes puolet (48 %) ilmoitti kohdanneensa ongelmia Suomessa työskennellessään. Kuvaavana esimerkkinä tästä on se, että useampi kuin joka kahdeksas (14 %) yliopistossa työskentelevä oli sitä mieltä, ettei omalla työpaikalla ole käytössä tehtävän vaativuuteen pohjautuvaa palkkausjärjestelmää. On myös viitteitä siitä, että palkan määrityksessä saattaa olla muitakin kuin vain koettuja ongelmia. Ulkomaalaistaustaisten tutkimustehtävissä yliopistoissa työskentelevien tohtoreiden palkkaus on selvästi suomalaistaustaisia pienempi (3602 € vs. 3730 €). Nimiketason tarkasteluun ei kuitenkaan jäsenkyselyn perusteella päästä. Myöskään Sivistystyönantajien keräämien palkkatietojen perusteella ei päästä todentamaan maantieteellisen alkuperän mukaisen palkkaeron olemassaoloa tai –olemattomuutta. Palkkauksen sekä työsuhteiden katkonaisuuden ongelmia osoittaa kuitenkin se, että kolme neljästä (73 %) oli kokenut ongelmia toimeentulossaan Suomessa ollessaan.

 

Halutaanko yliopistoissa sitten, että ulkomaalaistaustaiset tieteentekijät tuntisivat kuuluvansa työyhteisöönsä? Kirjallisuudessa (esim. Musselin 2004) on havaintoja, joissa esimerkiksi ulkomaalaisia post doceja pidetään halpana ja korvattavissa olevana työvoimana, joiden tulevaisuutta ei kannata miettiä, sillä uudet post docit tulevat korvaamaan edelliset näiden lähdettyä pois. Tieteentekijöiden liiton kyselyn perusteella emme tiedä toimitaanko myös suomalaisissa yliopistoissa näin. Sen sijaan tiedämme, että kaksi vastaajaa kolmesta (66 %) on kokenut Suomessa ollessaan kieleen ja kulttuuriin liittyviä vaikeuksia. Tiedämme, että ulkomaalaistaustaiset tieteentekijät työskentelevät suomalaisia useammin viikonloppuisin ja hieman useammin iltaisin kotonaan. Vastausten perusteella lähes kolme neljästä (73 %) kokee oman työpaikkansa olevan jatkossa uhattuna. Mikä on siten se tulevaisuuden kuva, jota yliopistot omilla toimillaan ulkomaalaistaustaisille tieteentekijöille tarjoavat ja ennen kaikkea millaista näkymää ne jatkossa haluavat tarjota?

  

 

Tieteentekijöiden liiton jäsenkysely (2016) 

Englanninkielinen tiivistelmä 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi