Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
10.6.2015 9.59

Yliopistouudistus 2.0 – julkisin varoin, yksityisten hyväntekijöiden ohjauksessa?

Petri Koikkalainen

Vain päivä EK:n talkookirjeen jälkeen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen ilmoitti tiedotteella, että yksi hänen hallinnonalansa kärkihankkeista on koulutuksen ja tutkimuksen ”talouden pohjan vahvistaminen pääomittamalla korkeakouluja”. Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Petri Koikkalainen näkee uhkana sen, että jatkossa merkittävä osa yliopistoihin tehtävästä julkisesta panostuksesta tehdään riippuvaiseksi yksityisten hyväntekeväisyydestä. "Lahjoituksia ilman jäävien yliopistojen julkisissa rahoitusnäkymissä on lähinnä lisääntyvää kurjuutta." Pelissä ovat myös pienen maan tiedepoliittiset valta-asemat.


Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Matti Alahuhta lähetti 8. kesäkuuta 16 000 EK:n jäsenyritykselletalkookirjeen”, jossa yritysjohtajia kehotettiin harkitsemaan rahan lahjoittamista jollekin yhteiskunnan alueelle tai alentamaan palkkaansa.

Alahuhdan kirjeessä oli myös vinkki hyvästä lahjoituskohteesta: hän kertoo itse päättäneensä lahjoittaa huomattavan summan koulutukseen ja tutkimukseen seuraavien neljän vuoden aikana.

Koulutukseen ja tutkimukseen lahjoittaville onkin luvassa houkutteleva porkkana, sillä uunituoreen hallitusohjelman mukaan korkeakouluille annettavat lahjoitukset ovat verovähennyskelpoisia puoleen miljoonaan euroon saakka. Näin yliopistolle lahjoituksen tekevä henkilö saa edullisemman verokohtelun kuin se, joka lahjoittaa vaikkapa sairaalalle tai kehitysyhteistyöhön.

Hyvä näin, sillä yliopistot tarvitsevat rahaa karujen talousnäkymien edessä. Jos johtajat tai muut varakkaat henkilöt haluavat lahjoittaa rahojaan ”hyväntekeväisyyteen”, voivat he toki valita, mille yhteiskunnan alueelle ne halutaan kohdentaa.

Uutisoinnissa on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle se, että hallituksen suunnitelmissa yksityisten lahjoitukset toimivat vipuna huomattavasti suuremmille julkisista varoista tehtäville panostuksille.

Vain päivä EK:n talkookirjeen jälkeen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen ilmoitti tiedotteella, että yksi hänen hallinnonalansa kärkihankkeista on koulutuksen ja tutkimuksen ”talouden pohjan vahvistaminen pääomittamalla korkeakouluja”.

Jo ennen vaaleja Grahn-Laasonen linjasi puolueensa kantana, että jokaista yksityisten lahjoittamaa euroa kohden valtio lahjoittaa yliopiston pääomaan peräti viisi euroa, enintään miljardi euroa. Muutenkin ministerin avaukset ovat hyvin linjassa kokoomuksen ”Yliopistouudistus 2.0” -tavoitteiden kanssa, joiden mukaan muun muassa ”yliopistojen tutkimustuloksia on nykyistä vahvemmin kaupallistettava tuottamaan uutta kasvua ja työtä” ja ”lisätään rahoitusta kansallisesti strategisesti keskeisten tieteenalojen tutkimusinfrastruktuureihin”.

Verovähennyskelpoisuus ja ennen muuta lahjoitetun pääoman moninkertaistaminen valtion varoista tarjoavat yksityisille tahoille tehokkaan keinon ”äänestää lompakollaan” siitä, mitkä ovat uutta kasvua ja työtä tuottavia ”strategisesti keskeisiä” yliopistoja ja tieteenaloja. Kuten Grahn-Laasonen huhtikuussa totesi, ”jos yliopistot kykenevät keräämään 200 miljoonaa yksityistä rahaa, niin valtio maksaa yliopistoille 1000 miljoonaa.”

Lisäpääomitukseen käytettävän julkisen rahan määrä voisi siis selvästi ylittää kaikille koulutusasteille sekä tieteeseen ja kulttuuriin koko hallituskaudelle kirjatut yllättävän rajut 680 miljoonan euron leikkaukset. Asian voi ehkä nähdä niinkin, että leikkaukset yhtäällä antavat tilaa pääomittaa toisaalla.

Samalla merkittävä osa yliopistoihin tehtävästä julkisesta panostuksesta tehdään käytännössä riippuvaiseksi yksityisten hyväntekeväisyydestä – jaossa olevan uuden julkisen pääoman kohdentuminen ratkaistaan pelkästään yksityisten lahjoituksilla. Niitä ilman jäävien yliopistojen julkisissa rahoitusnäkymissä on lähinnä lisääntyvää kurjuutta. Lahjoituksilla on taipumus kasautua, mikä yhdessä valtion pääomittamisen ehtojen kanssa voi vaarantaa maanlaajuisen kilpailukykyisen yliopistoverkoston.

Pelissä ovat myös pienen maan tiedepoliittiset valta-asemat, ehkä kaikkein välittömimmin säätiöyliopistossa. Esimerkiksi Aalto-yliopistossa hallituksen jäseniä nimettäessä osa valitaan teollisuutta edustavien lähinnä EK:laisten järjestöjen ja säätiöiden ehdokkaista, ja hallitusta valittaessa on kuultu myös valtiota. Näissä suunnissa keskeisiä toimijoita tällä hetkellä ovat yliopistojen lisäpääomitusta valmisteleva ministeri Sanni Grahn-Laasonen ja yritysjohtajien hyväntekeväisyyskampanjan käynnistänyt EK:n hallituksen puheenjohtaja Matti Alahuhta.

Alahuhta itse on hallituksen puheenjohtaja myös Aalto-yliopistossa. Tähän mennessä se on onnistunut keräämään suomalaisista yliopistoista selvästi eniten lahjoituksia ja samalla myös vuoden 2010 yliopistouudistuksen jälkeen moninkertaisina maksettuja yksityislahjoitusten julkisia vastinvaroja.


Petri Koikkalainen

Kirjoittaja on Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja

 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja