Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
30.6.2014 11.45

Näkymätön ura

Eeva Rantala

Liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala kommentoi yliopistojen uramahdollisuuksia. Missä viipyy yliopistojen panostaminen tutkijanuriin ja niiden houkuttelevuuteen? Onko Suomella varaa hukata osaamispotentiaalia?

Tieteentekijöiden liiton jäsenkyselyn 2013 mukaan yli puolet tieteentekijöistä kokee työpaikkansa uhatuksi. Määräaikaisuus on suurin syy tähän; liiton jäsenistä 56 % on määräaikaisessa palvelussuhteessa.  Jatkuvassa epävarmuudessa monet tieteentekijät harkitsevat uran vaihtamista. Tutkijoista kaksi kolmesta on kahden edellisen vuoden aikana harkinnut siirtymistä täysin toisiin tehtäviin.

Yksi tärkeä ominaisuus yliopistoon rekrytoitaessa on epävarmuuden sietokyky. Väitöskirjantekijälle tämä onkin selvää, koska vain noin kolmannes väitelleistä työllistyy yliopistoihin. Tämä täytyisi tuoda selkeästi esille jo tutkijakouluihin työntekijöitä rekrytoitaessa. Erilaiset uravaihtoehdot on syytä  käydä läpi väitöskirjan tekijän kanssa jo alkumetreillä. Aalto-yliopisto sanoo viime vuoden henkilöstökertomuksessaan tukevansa tohtoriopiskelijoiden uralla etenemistä sekä ryhmä- että yksilömuotoisella uracoachauksella, jota varten on koulutettu Aallon sisäisiä uracoacheja. Lisäksi Aallossa on pilotoitu tohtoriopiskelijoille suunnattua työelämävalmennusta.  Muiden yliopistojen henkilöstökertomuksista en löytänyt vastaavia mainintoja.

Tarkastelin Vipusen tilastojen perusteella yliopistojen neliportaista uramallia ja sitä, miten opetus- ja tutkimushenkilöstö on sijoittunut neljälle eri uraportaalle viime vuonna. Jätin Taideyliopiston tarkastelun ulkopuolelle, koska opetus- ja tutkimushenkilöstön rakenne on siellä niin erilainen kuin muissa yliopistoissa. Yliopistokohtaisessa tarkastelussa on prosenttilukuna käytetty kunkin yliopiston omaa jakaumaa uraportaille sijoitetussa opetus- ja tutkimushenkilöstössä. Kaikissa yliopistoissa ensimmäiselle portaalle eli väitöskirjavaiheeseen sijoittui 42 % opetus- ja tutkimushenkilöstöstä. Yllättäen vähiten tällä portaalla oli henkilöstöä Turun yliopistossa (32 %) ja seuraavaksi  vähiten Itä-Suomen yliopistossa (32,4  %). Eniten I-portaalla oli henkilöstöä Lapin yliopistossa (55,6 %) ja seuraavaksi eniten Tampereen teknillisessä yliopistossa (53,4 %).  II-portaalle, tutkijatohtorivaiheeseen sijoittui kaikissa yliopistoissa 22 % opetus- ja tutkimushenkilöstöstä, eniten Åbo Akademissa (34 %) ja vähiten Tampereen yliopistossa (13 %).  III-portaalle, yliopistotutkija-, yliopistonlehtorivaiheeseen sijoittui kaikissa yliopistoissa 20,5 % opetus- ja tutkimushenkilöstöstä, eniten Hankenilla (31,1 % ) ja vähiten Tampereen teknillisessä yliopistossa (7,3 %). IV-portaalle, professorivaiheeseen sijoittui kaikissa yliopistoissa 15,6 % opetus- ja tutkimushenkilöstöstä, eniten Hankenilla (25,2 %) ja vähiten Tampereen teknillisessä yliopistossa (13,3 %). Rakenteet eroavat yllättävän paljon yliopistoittain, osa yliopistoista on panostanut huonosti II- ja III-portaan uravaiheisiin.

Kansainvälisyyteen on panostettu viime vuosina tuntuvasti: muita kuin suomalaisia on ensimmäisellä uraportaalla 23 %, II-portaalla 25 %, III-portaalla 11 % ja IV-portaalla 7,5 %. Suomen yliopistoissa väitelleitä, tutkijanuralle aikovia kehotetaan lähtemään ulkomaille post doc –vaiheesen. Tähän ei tule kuitenkaan riittävästi tukea. Jäsenkyselyn perusteella näyttää siltä, että liikkuvuuteen osallistuvat vain perheettömät, riittävän taloudellisen selkänojan omaavat henkilöt.  Toimeentulo ja tulevaisuus ovat epävarmoja. Jos sitten post doc –vaiheessa lähtee ulkomaille, ei sen jälkeen ole mitään varmuutta uran jatkumisesta. Satsaus tieteeseen on tällöin jo niin suuri, että varmuus uranäkymistä pitäisi olla, jos menestyy post doc –vaiheessa odotetusti.

Missä viipyy yliopistojen panostaminen tutkijanuriin ja niiden houkuttelevuuteen? Nyt tutkijanura on näkymätön. Vain harva on tenure track –uralla, jossa on edes jonkinlaisia takeita uralla etenemisestä, jos menestyy odotetusti. Muutoin uralla eteneminen saattaa olla sattumanvaraista. Onko Suomella varaa hukata osaamispotentiaalia? Entä ne 2/3 väitelleistä, jotka etsivät uraansa muualta kuin yliopistoista? Toukokuussa 2014 oli 819 työtöntä tohtoria työnhakijana. Se on ennätysmäärä, nousua viime vuoden toukokuusta on 30 %.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja