Blogi

Tieteentekijöiden liiton aktiivitoimijat kirjoittavat blogeja ajankohtaisista yliopisto- ja tutkimusasioista.
11.1.2016 8.55

Tieteentekijöiden uratavoitteita

Petri Koikkalainen

Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 2014 tutkijauratyöryhmän, jossa puheenjohtaja Petri Koikkalainen on ollut Tieteentekijöiden liiton edustajana. Työryhmä päättää työnsä tänä keväänä. Ura- ja nimikekysymyksistä on käyty keskustelua myös useissa yliopistoissa. Liiton tai paikallisyhdistysten keskustelualoitteisiin on reagoitu osin toiveitakin herättävällä tavalla. Blogi on tiivistelmä tällä hetkellä tärkeistä aiheista ja tavoitteista.

Yliopistojen rahoitusleikkaukset ovat kaapanneet suuren osan tiedepoliittisesta keskustelutilasta, mutta Tieteentekijöiden liiton hallitus ja työryhmät ovat viime kuukausina pohtineet myös yliopistojen opetus- ja tutkimustehtävissä työskentelevien urapolkuihin ja nimikkeisiin liittyviä ongelmia.

Työlle on ollut useita eri vaikuttimia. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 2014 tutkijauratyöryhmän, jossa allekirjoittanut on ollut liiton edustajana. Työryhmä päättää työnsä tänä keväänä. Ura- ja nimikekysymyksistä on käyty keskustelua myös useissa yliopistoissa. Liiton tai paikallisyhdistysten keskustelualoitteisiin on reagoitu osin toiveitakin herättävällä tavalla. Tämä blogi on tiivistelmä tällä hetkellä tärkeistä aiheista ja tavoitteista.

Liitto katsoo, että neliportaisen uramallin ”uraportaan I” väitöskirjaa tekevistä tutkijoista on käytettävä nimikkeitä ”nuorempi tutkija” tai ”väitöskirjatutkija”. Tutkijakoulutettava- tai tohtoriopiskelija-tyyppiset nimikkeet eivät sovellu akateemisen loppututkinnon suorittaneille tutkijoille sen paremmin kuin muillekaan työelämässä toimiville maistereille. Opiskelija- ja koulutettava-nimikkeet myös näyttävät huonolta cv:ssä. Niiden käyttäminen haittaa tohtoreiden työllistymistä erityisesti yliopistojen ulkopuolelle ja on siksi ristiriidassa keskeisen tiedepoliittisen tavoitteen kanssa. Lisäksi moni tutkimusprojekti katkeaa lähivuosina rahoitusleikkauksiin ennen kuin nuorempi tutkija edes saa väitöskirjansa valmiiksi.

Tieteentekijät kantavat huolta myös varttuneempien tutkija-opettajien uranäkymistä. Tilanteet vaihtelevat yliopistoittain, mutta henkilöstöpoliittisten kehittämistoimien kohdistuessa pääasiassa tenure trackeihin tai ns. ulkoisiin tenure trackeihin, meritoituneet tutkijat joutuvat helposti tilanteisiin, joissa kannusteet ovat vähissä. Tärkeä esimerkki löytyy uraportaalta III. Tilivirastoajalta periytyvään ”virkarakenteeseen” palkatut ja professuurien hauissa päteviksi todetut dosentit eivät pääse etenemään yliopistonlehtorin ja lehtorin tehtävistään. Esitämme mm. Ruotsista, Norjasta ja Isosta-Britanniasta tuttua mallia, jossa pätevä dosentti voidaan korottaa (upgrade) professoriksi arvioimalla hänen tutkimus-, julkaisu-, opetus-, ohjaus- ym. tuloksellisuutensa. Korotus professoriksi voitaisiin toteuttaa määräaikaisena siten, että henkilöllä olisi esimerkiksi viisi vuotta aikaa osoittaa onnistuvansa julkaisemisessa, väitöskirjojen ohjaamisessa ja täydentävän rahoituksen hankkimisessa. Onnistuneen kauden jälkeen professuuri olisi vakinainen; vähemmän onnistuneen kauden tuloksena henkilö voisi palata yliopistonlehtoriksi. Vaaraa vakituisen tehtävän menettämisestä ei pidä luoda. Malli selkeyttää nykykäytäntöä, jossa päteviä tutkijoita voidaan kutsua professuureihin ilman julkista hakua, mutta kutsun kriteerit jäävät usein epäselviksi. Liiton tavoitetta ei tule ymmärtää jokaisen lehtorin ”subjektiivisena oikeutena” professuuriin. Myöskään professorilta edellytettävään pätevyyteen ei pidä puuttua.

Tieteentekijät katsovat, että vaikka kansallista tehtävänimikkeistöä ei saataisi täysin yhdenmukaiseksi, nimikkeiden kansainväliset käännökset (suomalaisten tutkijoiden ”näkyvyys ulospäin”) tulisi saattaa yhdenmukaisiksi ja kansainvälisesti vertailtaviksi. Väitellyt, esimerkiksi viisivuotisessa määräaikaisessa työsuhteessa oleva nuorempi tiedekunnan opetus- ja tutkimushenkilöstön (faculty) jäsen on amerikkalaisessa nimikkeistössä tyypillisesti ”assistant professor” ja englantilaisessa ”lecturer”. Pysyvässä tehtävässä oleva ”dosenttitasoinen” tutkija-opettaja on yleensä ”associate professor” tai englantilaisittain ”senior lecturer” tai ”reader”. ”Täydet” professorit käyttävät luonnollisesti professor-nimikettä. Amerikkalainen nimikkeistö voi olla englantilaista selkeämpi. Suomalaisen dosentuurin uusi käännös ”title of docent” ei kerro ulkomailla mitään. Nykyiset osin sekalaiset käytännöt usein tarpeettomasti ”devalvoivat” tutkijan statusta ulospäin ja haittaavat luultavasti merkittävästi kansainvälisen kilpaillun tutkimusrahoituksen saamista. Nuoremman tutkijan hyviä, kansainvälisesti tunnustettuja englanninnoksia ovat esimerkiksi ”PhD researcher”, ”early stage researcher”, “early career researcher” ja ”doctoral candidate”.

Kaiken kaikkiaan Tieteentekijät puolustavat urajärjestelmien yleistä selkeyttä, johdonmukaisuutta, yhteismitallisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Myös projektityö pitäisi mahdollisuuksien mukaan huomioida neliportaisessa rakenteessa esimerkiksi parempien ja pitempikestoisten yhteisrahoitteisten tehtävien kautta. Tieteentekijät eivät kannata nimikkeiltään, palkkaukseltaan tai etenemismahdollisuuksiltaan yhteismitattomien rinnakkaisten urajärjestelmien rakentamista yliopistojen sisään. Näin on esimerkiksi tilanteissa, joissa osa samaa työtä tekevistä työntekijöistä on pysyvästi ”vanhoissa viroissa” ja osa näistä ehdoiltaan olennaisesti poikkeavilla urapoluilla.

Petri Koikkalainen

Kirjoittaja on Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja




Palaa otsikoihin | 3 Kommenttia | Kommentoi