Tieteentekijöiden liiton palkkiosuositus

Tieteentekijöiden liiton palkkiosuositus koskee keikkaluonteista työtä, joka ei liity tieteentekijän hoitamaan toimeen tai virkaan.

Tieteentekijän elanto koostuu monista erillisistä tulonlähteistä. Palkkatulon, apurahan tai jonkin muun rahallisen korvauksen lisäksi tieteentekijä saa lisäansioita opetuksesta, kirjoituspalkkioista ja julkisista esiintymisistä.  Monen tieteentekijän kokonaisansionmuodostuksessa muiden kuin palkkatulojen merkitys on huomattava. Edunvalvonnassa näiden sivutuloiksi luokiteltujen ansioiden merkitys on toistaiseksi ollut vähäinen.

Palkkiot ovat neuvoteltavia asioita. Sivustolla olevat suositukset auttavat arvioimaan palkkiopyyntöä. Osaamistaan ei kannata myydä polkuhintaan tai korvauksetta: kunnon palkkion pyytäminen edistää myös muiden keikka- ja freelance-työntekijöiden asemaa.

Palkkiosuosituksen lähtökohta on, että tieteentekijä – myös nuorempi tutkija − on kirjoittaessaan, julkisesti esiintyessään ja tietoa tuottaessaan aina oman alansa erityisasiantuntija.

Esitelmän, kirjoituksen tai muun asiantuntijatyön tilaajalla on niin ikään merkitystä. Erityisesti yliopistojen ja monien oppilaitosten palkkiot ovat ennalta vahvistettuja, eikä niistä voi henkilökohtaisesti sopia. Lisäksi tilaajien maksukyky vaihtelee. Pieniä kyläyhdistyksiä ei voi laskuttaa samalla tavoin kuin vaikkapa kansainvälistä suuryritystä tai ammattiliittoa.

Esitelmänpitäjän tai kouluttajan tulee saada matka- ja päivärahat normaalin valtion päivärahakäytännön mukaisesti. Hänelle kuuluu myös perumisturva.

Tieteentekijän tekijänoikeudet ovat palkkioiden tapaan ajankohtainen asia. Ne voivat koskea tekstiä, esiintymistä tai tekstin lainausta. Tekijänoikeuskysymykset nousevat esiin mm. verkko-opetuksessa, luentojen tallentamisessa ja uudelleenkäytössä.